Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Vaunumme odottivat jo meitä, ja Rosa kiirehti minua, että joutuisimme lähtemään. Tilling nosti kätensä lakkiin ja aikoi poistua. Suurella ponnistuksella sain lausutuksi äänellä, joka itsestänikin tuntui oudolle: Olen kotona kahden ja kolmen välillä sunnuntaina. Hän kumarsi ääneti ja me nousimme vaunuun.
Enkä ollutkaan juuri todellisesti surullinen: tuo onnen voimakas virta, joka oli vallannut sydämeni, oli liian vuolas salliakseen vierellään sijaa vähäisellekään surumielisyydelle. Seuraavana aamuna yhdyimme Tilling ja minä ratsastaen ihanassa Pratern-puistossa.
Jonka tahtoa ihmiset aina koettavat selittää omien toivomustensa mukaan, keskeytti Tilling. Aivan yhtä raaka, epäjohdonmukainen ja lapsellinen, kuin ihminenkin, on se Jumala, jonka ihminen on asianhaarojen mukaan itselleen muodostanut. Ja nyt, kreivitär, sanoi hän nousten ylös, suokaa anteeksi, että olen tuhlannut aikaa niin vähän miellyttävään aineeseen, ja sallikaa minun sanoa jäähyväiset.
Tahdoitte ilmoittaa tyttärelleni tuon ilosanoman. Hyvä. Ja nyt saat sinä, Martha, tietää miksi minä olen tullut. Käyntini koskee perheasioita. Silloin ehkä minä häiritsen sanoi Tilling ja nousi. Oi, minun uutisellani ei ole niin kiirettä. Toivoin, että isä olisi ollut perheasioineen toisella puolen maanpalloa, sillä sopimattomampaan aikaan hän ei olisi voinut tulla.
Mitä hän täällä sanoi, sitä ei korkeammissa paikoin hyväksyttäisi. Kun määrätty hetki lähestyi seuraavana päivänä, annoin, samoin kuin edelliselläkin kerralla käskyn, ettei ketään muuta päästettäisi sisään kuin Tilling. Mitä sanoisin hänelle?
Hän nousi ja minä ojensin hänelle käteni. Kiitän teitä, parooni Tilling sanoin minä vapisevin, huulin te olette todellakin antanut minulle arvokkaan lahjan: tiedon, että mieheni kuolema oli tuskaton ja kivuton. Mutta jääkää vielä hetkeksi tahtoisin kuulla teidän puhuvan enempi puhuessanne äsken lausuitte sanasen, joka sai tunteen sielussani värisemään.
Everstiluutnantti von Tilling ei istunut vierelleni, vaikka häntä siihen kehoitin. En tahdo vaivata teitä kauemmin, kreivitär. Asia, joka minulla on teille ilmoitettava, ei sovellu puheaineeksi tanssiaisissa. Pyytäisin vaan luvan tulla käymään luonanne; tahtoisitteko olla hyvä ja määrätä päivän ja hetken, milloin saisin puhua kanssanne. Otan vastaan joka lauantai kahden ja neljän välillä.
Isäni ei tahtonut heitä vielä päästää, ja minäkin mutisin pari vieraanvaraista lausetta, että »eikö vielä joku kuppi teetä», mutta turhaan. Jokaisella oli jotain syytä poistua. Tilling ja tohtori Bresser, jotka olivat nousseet samalla kuin toisetkin, jättivät viimeiseksi hyvästi. Ja mitä tärkeää tehtävätä teillä molemmilla on? kysyi isäni.
Rudolfkin esiteltiin tulevalle uudelle isälleen, ja minut valtasi omituinen, juhlallinen ilon tunne, kun rakastettu mies otti poikani syliinsä ja sanoi: »Sinusta, pienokainen, kasvatamme me molemmat kunnon miehen!» Illan kuluessa sanoi isäni: Nyt kai jätätte virkanne, Tilling? Tehän ette ole mikään sodan ystävä. Fredrik katsahti äkkiä ylös hämmästyneen näköisenä. Jätänkö virkani?
Kysyin eräältä ohikulkevalta: Missä saan tavata asemapäällikköä? Tuolla hän seisoo. Aijoin juuri mennä häntä puhuttelemaan, kun eräs herra riensi hänen luoksensa. Tuo herra oli tohtori Bresser. Ihastuksissani vaivuin tuon vanhan ystävän kaulaan. Te täällä? Paroonitar Tilling? Mitä ihmettä te täällä teette? Olen tullut etsimään hoitamaan... Onko Fredrik jossain sairashuoneessa täällä?
Päivän Sana
Muut Etsivät