United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos minun onnistuu kerran kasvattaa hänestä niin jalo mies, kuin Fredrik Tilling silloin olen saavuttanut elämäni päämäärän.» Oikeastaan on hyvin hullua pitää päiväkirjaa.
Minä esimerkiksi tunnen itseni paljoa ylpeämmäksi Anastasius Grünin, kuin yhdenkään kenraalin tähden. Kuinka voipi runoilijaa ja sotapäällikköä verrata toisiinsa? huudahti isäni harmistuneena. Saman kysymyksen tahtoisin minäkin tehdä vastasi auttamaton Tilling. Onhan veretön laakeri kaikista ihanin.
Sanokaa minulle kiertelemättä: inhoatteko sotaa? Tillingin kasvot muuttuivat synkiksi. Suokaa minulle anteeksi, rouva kreivitär, jos en voi lausua mielipidettäni tässä asiassa. Sitäpaitsi en voi pysähtyä kauvemmin, minua odotetaan toisaalla. Silloin en tahdo pidättää teitä, parooni Tilling vastasin minä, jonka jälkeen hän, pyytämättä saada uudistaa käyntiänsä, kumarsi ja poistui.
Jos hän on sotilas tahi ei, on vähäpätöisempää, mutta minä en voisi koskaan olla onnellinen sellaisen miehen kanssa, joka puhuu korkeimmista asioista niin arvottomalla tavalla, kuin hän tuonnoin Salli minun, paras täti, muistuttaa sinua, ettei sinunkaan tarvitse mennä naimisiin Tillingin kanssa. Isäni huokasi istuen jälleen alas. Luonnollisesti tulee Tilling ottamaan virkaeron, sanoi hän.
Sodassa, rakas Tilling, sodassa sanoi isäni. Rauhan aikana voimme mekin olla helläsydämisiä. Niin, sen tiedän. Mutta sodanjulistuksen jälkeen sanotaan kaikesta julmuudesta: olkoon menneeksi kunnian tähden! Murhaaminen ei silloin ole murha, ryöstö ei ole ryöstö, palavat kylät eivät ole murhapolttoja.
Tilling jatkoi: Tosin tiedän, että tilaisuutta persoonallisen maineen saavuttamiseen harvoin muuten tarjoutuu kuin sodissa ja tulipaloissa. Mutta miten itsekäs ja ahdasmielinen sellaisen ihmisen täytyy olla, joka toivoo persoonallista kunniaa tuhansien ihmisten surun ja kurjuuden kustannuksella!
Ja pöydässä, jossa minut oli asetettu kahden vanhan, harmaapäisen kenraalin väliin, istui Tilling niin kaukana minusta, että minun oli mahdoton saada hänet ottamaan osaa siihen keskusteluun, jota meidän pöydän päässämme pidettiin. Lohdutin itseäni, ajatellen sitä hetkeä, jolloin jälleen palaisimme salonkiin.
Sen vuoksi olenkin käyttänyt sen paperiarkin, jonka tohtori on unohtanut pöydälle ja lähetän teille nämä rivit Kello on seitsemän. Se on ohitse. »Voi hyvin, rakas poikani!» Ne olivat hänen viimeiset sanansa. Sitte sulki hän silmänsä ja nukkui. Nuku suloisesti, rakas vanha äitini! Itkien suutelen teidän käsiänne. Teidän syvästi surullinen Fredrik Tilling. Tämä kirje on minulla vielä tallella.
En minä, ei tämä kolmikymmenvuotias Fredrik Tilling, joka on ottanut osaa kolmeen sotaretkeen, ole valinnut tätä tointa, vaan yhdeksän tai kahdentoistavuotias pieni Fritz, joka oli kasvatettu tinasotilasten, rumpujen, pajunettien ja muiden sotaisten lelujen seassa.
Vastaus tähän kysymykseen, joka äkkiä selvästi tuli mieleeni, muutti tuon juuri heränneen elämän ilon katkerimmaksi tuskaksi. Oi, minähän olin sairas Martha Tilling, jonka pieni lapsi oli äsken kuollut, ja jonka mies oli sodassa. Kuinka kauan oli hän ollut poissa? Sitä en tiennyt. Elääkö hän? Onko häneltä tullut kirjeitä ja sähkösanomia? olivat ensimäiset kysymykseni. Kyllä.