Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Olkaa täällä aivan kuin kotonanne. KERTTU. Kiitoksia, rouva Oksman, meistä kyllä tulee hyvät ystävät toivoakseni. ROUVA OKSMAN. No, se on tietty. Kaiken varmaan. KAUPPANEUVOS. Mutta sanokaa nyt jotain neiti Mannerillekin. Vai pitääkö hänen jäädä ihan osattomaksi? ROUVA OKSMAN. Herranen aika, eihän toki! Minä vanha kuhnailija. Suokaa anteeksi, hyvä neiti, ja olkaa tervetullut!
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun tietty on matkan määrä, kun liesi viittovi lämpöinen, mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, joka outoja onnen vaiheita käy eikä tiedä, miss' oikea, väärä. Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun riemu on rinnassansa, kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' mut käypä se laatuun hiihtää myös hiki otsalla, suurissa suruissa ja kuolema kupeellansa. KUOLEMAN RENKIN
"Pienenä poikana oli Mestari lähtenyt kotiseudultaan, eikä oikein tietty mihin hän oli joutunut. Nyt oli hän noin vuosi takaperin ilmestynyt kotikyläänsä takaisin ja hänestä näytti tulleen oikein kelpo mies. Varsinkin pystyi hän mihin työhön ikinä tahtoi, vahinko vain, ett'ei hän oikeastaan tahtonut ryhtyä mihinkään.
IINA. No se on tietty... Työkin maistuu silloin aivan toiselle, kun on ihan itsenäinen, oma herransa kaikessa, kun ei tarvitse aina toisen komennon mukaan marssia. SELMA. Niin, kyllähän sen arvaa. IINA. Toveri pitäisi olla kuitenkin, yksin alkaa tuntua ikävältä. SELMA. Asutteko sitten yksin? IINA. Ihkasen yksin. SELMA. Mutta se tuntuu varmaan hirveän kolkolta. Minä pelkäisin.
Kun entisen epäkelwollisuus oli jo ennestään tietty, niin arwattawahan oli, että ehdotus otettiin ilolla wastaan ja päätettiin kun päätettiinkin, että uusi saarnatuoli on hankittawa ja että tuo ennestään tuttu Parliini saisi sen walmistaa. Semmoiset oliwat M n seurakunnan kellolliset ja saarnatuolilliset olot ja tarpeet, ja semmoisiksi ne nyt muodostuiwat, että uudet piti entisten sijaan laittaa.
PENTTULA. Armahtakaa minua, minä rukoilen teitä, älkää sitoko minua, Jumalan tähden ettehän vaan aikone viedä minua kruununmiesten käsiin? NIILO. Se on tietty. Vieläkö sitä epäilet? Armahtakaa, armahtakaa!
JUHANI. Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpitön puheemme vaikutti paljon. TIMO. Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina keisariin asti, heh! JUHANI. Hyvin tietty.
Marketta Proudfutesta ei ollut tähän asti tietty muuta, kuin että hän oli sievännäköinen, mustatukkainen vaimo, ylpeä ja ylenkatseellinen muille, hänen mielestään halvemmille tai köyhemmille, ja itsevaltias puoliso mies-vainajansa yli, jonka kohoisen kukonharjan hän pian sai alentumaan, jos hän sattui kuulemaan Olivier'in sopimattomia kerskauskiekauksia.
Suuret mietteethän meidän maisterilla on. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, sanoo suomalainen sananlaskukin. Ei toki niin pahaa ennusteta. Ei ennusteta, ei ennusteta, mutta niin se tavallisesti käy. Ettekös tekin yhdy meidän matkaan, niin vietetään tämä ilta hauskasti? Tietysti, tietysti. Kun itse on kansan lapsi, niin tuntee olevansa luonnollisin heidän parissaan. Se on tietty se.
Se oli tietty, hän oli tottunut matkustamaan... "Mutta sinä et kärsi kumartua noin paljon, Jäger!" Kapteeni ojensi itsensä äkkiä suoraksi: "Luuletko Ison-Olan ymmärtävän niin paljo kuin voidella hevosen niskalyötöstä Riian palsamilla ... ja ymmärtävän ottaa sitä pulloa laukkuunsa. Jos en minä olisi taaskaan sitä muistanut, niin olisi Pikku-Musta ajettu pilalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät