Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Paitsi isääni olin minä ainoa terve matkustajien joukossa. Voin siis auttaa sairaita. Tosin oli elämä täällä vastenmielistäkin. Tosin välistä kaaduin vesikarahvi tahi rohtopullo kädessäni, mutta kyllä sainkin nähdä monta naurettavaa kohtausta, monta ihmisluonteen eri ilmausta; minä nauroin, moitin, unohdin itseni ja tunsin itseni kaikkien ystäväksi. Laivapiian paikka varmaankin soveltuisi minulle.
Viisiseitsemättä vuotta olen jo elänyt ja aina ollut terve, mutta melkeinpä tahtoisin kerran tulla sairaaksi ainoastaan päästäkseni sinun hoidettavaksesi.
Aikakauden, josta on puhe, tunnemme »valistusajan» nimellä ja sen tunnuslauseenahan oli: kaikesta taikauskosta ja ennakkoluuloista vapautunut, terve, mutta vilpitön ihmisjärki on oikeutettu tutkimaan ja ratkaisevastikin tuomionsa lausumaan kaikista asioista, mitkä kuuluvat inhimillisen ajattelemisen piiriin ja voivat joutua saman ajattelemisen esineiksi. Auktoriteettiuskoa ei siis saanut olla.
Eläköön ilo ja eläköön vahtova olvi! Kosk ystäväs sä kadotat, juo oltta, kosk tyttös sun pettää, juo oltta, kosk sodan jumala sun taistelotanterelta pieksee verisellä päällä, juo oltta kuin ennen Olvi-Göran se suuri, ukko Herrassa lepäävä nyt. Yhdestä suusta, toverit, laulakaamme olven kunniaa. Heleijaa! yhdestä suusta. Terve, ruskee ohranneste, Terve, jumal' kultasuu!
Paimenet käy kotimatkalleen ja karjansa kokohon soittaa. Linnut laulavat kirkkaimmin, ja saaret ja kummut kaikuu. Lehdot on kylvetty kukkasin; ja leikit lasten ne raikuu. Terve, oi kuningas lempein, isä Pohjolan, terve sulle! Toivomme nuoret ja vanhatkin vain onnea siunatulle. AADOLFIN päivää jos juhlimaan Hän luonamme käy, nimi loistaa. Vuodet ei, ei kateuskaan voi muistoas' Suomesta poistaa.
Niin riemastui Elsan sydän tuosta linnun viserryksestä, että oli hänkin virittää virren ja kimakan äänensä akkunasta yhdistää linnun lauluun, mutta terve järki sai hänessä sen verran sijaa, että hän jaksoi yli riemunsa luontonsa hillitä ja olla vaiti eikä veisullansa herättää mamselia emäntäänsä; sillä hän varmaan arvasi, ett'ei hänen enempi sen perästä siinä kyökissä sallittaisi virsiänsä viritellä.
Huone linnassa. KUNINGAS. No terve, Rosencrantz ja Gyldenstern! Ei harras halu yksin nähdä teitä, Apunne tarvekin se meitä vaatii Näin jouduttamaan teitä. Tuttu teille Hamletin muutos on; sen siksi sanon Kun ennellään ei ole sisänäinen Eik' ulkonainen ihminen. Mi lienee, Pait isän kuolemata, vienyt hältä Näin kaiken itsetuntemuksen, sit' en Voi aavistaakaan.
Sainhan laulun-lahjan Kauniin kallihimman; Suruin sillä syömmeen Kätken katkerimman! Terve, sankarpoikain! Teille riemu loistaa! Jumalien lahja Maiset tuskat poistaa! Kas niin; nyt on
"Terve tultuasi tänne, Hakkarainen, kyllä tarvitset lepoa ja hoitoa, sen olet näköinenkin, ja onpa vaikea ymmärtää, kuinka olet kyennyt kulkemaan tänne tämän pitkän matkan. Onhan ruumiistasi yläpuoli ja käsivarret sekä kädet melkein yhtenä ainoana haavana." "Niin, kyllähän Ekshäradin miehet tarkoittivat hyvää ja aikoivat minut vangita, mutta eipä se onnistunut.
Jumala heittää laiskan oman onnensa nojaan, ja sitte se menee pilalle. Niin kuin hänenkin nyt. Ennen talon töissä oli terve kuin pukki, mutta nyt ... mistä milloinkin porottaa. Jäsenet eivät ole tottuneet joutilaisuuteen, ja näin ne nurkuvat. Samoin kuin sielukin.
Päivän Sana
Muut Etsivät