Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Veronassa oleskeleva Hildebrand-vanhus, Totila, joka oli Tarvisiumissa, ja Teja, joka nykyjään oli Ticinumissa, eivät olleet vielä saaneet tarkempia tietoja. He olivat vain kuulleet, että Ravenna oli joutunut vihollisten käsiin ja että kuningas oli vankina. Hämärästi puhuttiin samalla petoksesta.
Nopeasti ja päättäväisesti hän riensi telttaansa, otti kruunukypärän päähänsä ja kuninkaansauvan käteensä, nousi uljaan sotaratsunsa Boreaksen selkään ja ajaa karautti pitkin telttakatuja seuralaisenaan Teja, joka piti hänen päällään Teoderikin sinistä kuninkaanlippua.
"Ulkona kai putosi kivi katosta." "En uskalla enää saapua portuensisen portin edustalla olevaan hautaankaan. Pelkään, että meitä seurataan." "Kuka meitä seuraa?" "Hän, joka ei näytä koskaan nukkuvan, kreivi Teja." Prefektin huulet vavahtivat. "Hänkin on yhtynyt arvoitukselliseen valaliittoon, jonka tarkoituksena on Belisariuksen surmaaminen.
"Sattui, Hadusunt", iloitsi nuori ampuja, "paremmin kuin silloin marmorihaudan luona." "Hyvin, Guntamund." Cethegus horjui. Syphax saapui hänen luokseen. Samalla kertaa joku laski kätensä hänen olkapäälleen. Se oli Marcus Licinius. "Sinäkö täällä? "Missä ovat miehesi?" "Kuolleet", virkkoi Marcus. "Nuo sata roomalaista kaatuivat Caesarin linnoituksessa. "Teja, hirmuinen Teja ryntäsi sinne.
"Tuo tuolla on urhoollinen Teja, musta kreivi, kuten laulajat sanovat." "Mitä asiaa sinulla on kuninkaalle, poika?" "Pyrin taistelemaan hänen puolestaan." "Sinä olet vielä liian nuori ja hento. "Mene vielä paimentamaan vuohiasi ja palaa parin vuoden perästä." "Olen vielä nuori, mutta heikko minä en ole. "Vuohia olen jo kyllikseni paimentanut. "Haa, nyt näenkin. Tuo on kuningas."
Vanhus kohottautui lopuksi pystyyn ja katsoi taivaalle. "Nyt on kylliksi", hän sanoi, "tähdet kalpenevat, puoliyö on jo aikoja ohi. Menkää te muut takaisin kaupunkiin. Sinä, Teja, jäänet kanssani sinullehan on ennen muita annettu laulun ja surun lahja kunniavahdiksi näille kuolleille." Teja nyökäytti päätään ja istuutui sanaakaan sanomatta haudan partaalle, jossa oli seisonut.
Kun Teja heitti oikeassa kädessään olevan keihään, heittäytyi Johannes pitkälleen. Keihäs tappoi hänen takanaan olevan Zenonin. Johannes oli taas pian jaloillaan ja hyökkäsi kuin salama kuninkaan kimppuun. Kuninkaan heittämän toisen keihään hän torjui kilvellään. Mutta Teja oli heti oikealla kädellä heitettyään singahduttanut toisen keihään vasemmasta kädestään, joka oli yhtä harjaantunut.
Johannes oli hammasta purren noussut pystyyn, pannut kypäränsä paikoilleen ja komentanut joukkonsa solalle, jonne Teja jo oli ehtinyt. "Eteenpäin", huusi hän, "Alboin, Gisulf, Vitalianus ja Zenon. Tuonne ylös! Katsokaamme, onko tuo kuningas todella kuolematon." Teja oli taas asettunut entiselle vartijapaikalleen solan suulle ja nojasi kirveensä varteen jäähdyttäen kuumaa otsaansa.
"Sen vuoksi en minä puhukaan teille sellaisista asioista. "Mutta te ette saa minua, lähes satavuotiasta, toisenlaiseksi. "Tehkää te, kuten itse tahdotte, minä teen, kuten minä hyväksi näen." "Hyvä on", sanoi Teja myöntyen, "tulkoon syy teidän niskoillenne. Mutta kun tuo viimeinen amali on poissa " "Silloin ovat Teoderikin seuralaiset vapautetut valastaan."
"Kenties", sanoi Vitiges, "on onni, että sinun valasi säästää meiltäkin päättämisen vaivan, sillä varmaa on, ettemme tahdo sellaista hallitsijaa, jota sinä et voi tunnustaa. Menkäämme siis rauhoittamaan kansaa ja sietäkäämme tätä kuningasta niin kauan kuin häntä voi sietää." "Mutta ei hetkeäkään kauempaa", sanoi Teja lähtien vihoissaan ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät