United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sellaisia ei meillä näe, serkku Gisulf. "Eikö vieläkään saa hyökätä. Nukkuuko Narses taas?" KOLMASKYMMENESSEITSEM
"Herulit Vulkaris ja Wilmut ovat saaneet surmansa kuningas Tejan kirveestä, gepidi Asbad Adalgot-poikasen keihäästä, serkkuni Gisulf on vielä sairaana herttua Guntariksen miekan iskusta. Frankkikreivi Butilinin lipunkantaja Visand pisti lipunvarrella kuoliaaksi, burgundi Gernotin tappoi vanhan asemestarin kivikirves.
Longobardi Gisulf iski kirveellään lipun varteen, joka nyt meni aivan säpäleiksi. Adalgot repäisi silloin lipun irti särkyneestä varresta ja kätki kankaan vyöhönsä. Alboinkin oli ehtinyt paikalle ja huusi: "Antaudu vangikseni, goottikuningas, minulle, kuninkaan pojalle." Samassa Aligern oli saanut kuninkaan nostetuksi prefektin ratsun selkään. Hän kääntyi longobardia kohti.
"Autaris, Warnfrid, Grimvald, Aripert, Agilulf ja Rotaris ovat kuolleet. Longobardit ovat menettäneet yli seitsemäntuhatta miestä. Alboin ja Gisulf makaavat tiedottomina teltoissaan." "Hyvä! Hyvin hyvä! Heti kun gootit ovat lähteneet, saat poistaa longobardit. He ovat erotetut palveluksestani.
Lähinnä olevat kaksi illyrialaista kuningas tappoi. Teja, Aligern, Guntaris, Hildebrand, Grippa, Wisand ja Ragnaris riensivät parhaansa mukaan solalle päin. Täällä raivosi jo taistelu. Alboin ja Gisulf olivat täällä johtajia. Alboin oli osunut raskaalla, teräväsärmäisellä laavakappaleella Adalgotin lonkkaan, jolloin tämä lankesi hetkeksi polvilleen.
Hän oli tullut hyvin liikutetuksi, kun Gisulf kertoi, että kuningas oli sysätessään hänet satulasta vaihtanut keihään kärjen kädensijaan. "Ei, kuolema kuninkaalle", huusi Furius. Hän oli jo aivan vieressä ja heitti keihäänsä haavoittunutta kuningasta kohti, jota Aligern parhaillaan nosti prefektin ratsun selkään viedäkseen hänet pois taistelusta.
He rupesivat huutamaan ja pakenivat mitä suurimmassa epäjärjestyksessä vuoren rinnettä alas Tejan ja hänen sankariensa takaa-ajamina. Hetkisen uudestaan kokoutuneet longobardit tekivät vastarintaa. "Tule, Gisulf pure nyt hampaasi yhteen taistelkaamme tätä kuoleman kuningasta vastaan", huusi Alboin. Mutta Teja olikin jo heidän luonaan. Hänen kamala kirveensä välähti heidän väliinsä.
Alboin kaatui maahan Tejan kirveen haavoittamana ja heti sen jälkeen Gisulf kypärä halki. Silloin ei mikään enää voinut bysanttilaisia pidättää. Longobardit, gepidit, alemannit, herulit, isaurilaiset, illyrialaiset juoksivat kilpaa vuoren rinnettä alas. Teja itse pysähtyi solalle. Vakis antoi hänelle keihäitä, joita hän heitteli pakenevien jälkeen kaaressa omien miestensä yli.
Samassa rynnäkköjoukko astui nopeasti solasta vihollista vastaan. Leveimmällä paikalla solan edustalla Johannes seisoi liittolaisineen. Alboin, Gisulf ja Cethegus olivat vielä poissa. Noiden kymmenen päällikön takana oli longobardeja ja heruleja, jotka rupesivat heittelemään keihäitä ja ampumaan nuolia ryntääviä gootteja kohti.
Johannes oli hammasta purren noussut pystyyn, pannut kypäränsä paikoilleen ja komentanut joukkonsa solalle, jonne Teja jo oli ehtinyt. "Eteenpäin", huusi hän, "Alboin, Gisulf, Vitalianus ja Zenon. Tuonne ylös! Katsokaamme, onko tuo kuningas todella kuolematon." Teja oli taas asettunut entiselle vartijapaikalleen solan suulle ja nojasi kirveensä varteen jäähdyttäen kuumaa otsaansa.