Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Harmaa kangas ilman yhtään kultaista kudetta pitkien arkipäivien lomassa. ANNA: Oli synti, että minä menin luostariin. Se oli minun suuri kuolemansyntini, joka on minun eloni päivät pimentänyt. MAUNU TAVAST: Toinen oli vaiva minun vaelluksessani. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, kuinka minä voin, kuinka minä saatoin tehdä sen, ja vielä vähemmän voin minä käsittää, kuinka en olisi tehnyt sitä.
ANNA: Piispa Maunu Tavast: mikään abbedissa ei ole minua lähettänyt. MAUNU TAVAST: Ei abbedissa? Kuka siis? ANNA: Sanoin jo sinulle: oman sydämeni ahdistus ja tuska on pakottanut minut Suomen rantoja lähestymään. MAUNU TAVAST: Niinkö? ANNA: En. MAUNU TAVAST: Minä ymmärrän: sielun tuska ajaa meitä kaikkialle. ANNA: Turhaan? MAUNU TAVAST: Mitä sanoin? Tietysti ei se ollut turha.
Nyt olen minä maata matalampi. Nyt olen minä syöksynyt niin syvälle, etten minä enää koskaan voi katsoa silmiin Herran aurinkoa. MAUNU TAVAST: Sinä nouset kyllä. Sinä katsot kyllä taas suoraan päivänterään.
Sitä en minä yksin sanonut, koko maailma kertoi sitä minun kerallani. Sillä ei ollut hänen kaltaistaan Suomen pappien seassa... MAUNU TAVAST: Suomen? ANNA: Niin, ja hänen hurskautensa maine oli jo silloin suuri kautta kaikkien pohjoismaiden. ANNA: Ei muita kuin yksi.
Maija Liisalla oli koko tänä aikana ja tänä aamuna ollut paljo ajattelemista. Hän olikin yksin pitänyt huolta kaikesta aina siitä asti, kun majurinleski Tavast kuoli keväällä ja jätti nuoren tyttärensä yksin. Apuna hänellä ei ollut talossa ketään muuta kuin Jaakko.
MAUNU TAVAST: Minustakin olisi voinut kerran tulla ... Olavi. Etkö häpeä ollenkaan, Maunu Tavast? Nyt olet sinä kiittämätön taivaan laupeudelle. Olisiko mielesi parempi, jos poikasi saapuisi kotiin rumana, köyhänä, oppimattomana? Ei! Juuri sinulta on hän perinyt ne lahjat, jotka hänen nuorta miehuuttaan kaunistavat ja joilla hän kerran on hurmaava maailman mahtavimmat.
Epäilemättä paloi se pyhänä Abaelardin sydämessä. Mutta juuri siksi minä en ymmärrä, kuinka voi langeta niin syvälle, kun on kerran katsonut niin korkealle Herran taivaan ihanuuteen. MAUNU TAVAST: Sinä et sitä ymmärrä, poikani? Minä en voi, minä en tahdo ymmärtää sitä.
OLAVI: Ajattelin, että saisit sen kyllä tietää aikoinaan. Sitäpaitsi minä olen Parisin yliopiston lector ethicarum ja pedagogista, pidän luentoja bakkalaarioille ja johdan yliopistoon pyrkivien nuorukaisten opintoja... MAUNU TAVAST: Kuuletko, sisar? Rehtori! Prokuraattori! Jumaluusopin bakkalaario! Etiikan opettaja! ANNA: Minä kuulen. MAUNU TAVAST: Olavi! Tule, että saan syleillä sinua!
Minun suuri, korkea isäni, jonka kengännauhoja minä en ole kelvollinen päästämään! Sinäkö pyydät minulta synnin-anetta? Minun on sinulta anteeksi anottava. Sinä et tiedä, mitä sanoja minun herjainen suuni lausui äsken tuon nunnan kuullen... MAUNU TAVAST: Nunnan? OLAVI: Niin. Hän näytti siitä suuresti pahastuvan. Olavi kääntyy pois liikutettuna.
MAUNU TAVAST: Niin myös sinun punaiselle nuoruudellesi, Olavi Tavast. Elina vie pois viinitarjottimen. OLAVI: Ja nyt täytyy minun saada tietää, mihin olette minut majoittanut? Toivottavasti entiseen huoneeseeni puutarhan puolella teidän asuntonne yllä? KARPALAINEN: Niin, herra maisteri. Kaikki on siellä vielä entisessä kunnossaan. Mitään ei ole liikutettu, ei yhtään kirjaa eikä paperia...
Päivän Sana
Muut Etsivät