Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
OLAVI: Kenties muistat, että myös Parisin ylipiston professorit tuomitsivat aikoinaan Orleansin neitseen kuolemaan. Niin suuri oli silloin englantilaisten valta ja vaikutus siellä, niin pieni itse totuuden julistajien itsetunto ja tieto omasta arvostaan. Mutta vuosi sitten avasi Parisin kaupunki porttinsa Ranskan kuninkaan Kaarle VII:n sotaväelle. MAUNU TAVAST: Minä tiedän.
Ja minä tuomitsen Abaelardin! Ja minä tuomitsen Heloisen kaikkine lieventävine heikkouksineen! Tuo nainen, joka sanoo itsestään portto, on totisesti portto... MAUNU TAVAST: Olavi! OLAVI: Anteeksi! Voitteko pahoin, äiti? ANNA: En. Kiitos. Se menee ohitse. Se menee kyllä ohitse. Minun täytyy todellakin pyytää teiltä anteeksi heikkouttani. OLAVI: Kenties olette väsynyt?
Mutta pitempiin puheisiin vältti hän tarttumasta. Odottamaton tuttavuus huomattavasti huvitti häntä, vaan luontainen jörömäisyyskö vai mikä lienee hänet noin kolkkona ja kuivapuheisena pitänyt. Minä siirtäydyin penkilläni lähemmä, vaan hän puolestaan peräysi saman verran. Esittelin itseni ja silloin sain vastauksen. Dunsten. Tavast. Ja niin olimme me tuttavat. Mutta keskustelua ei tahtonut syntyä.
Tämä sankari, tämä hengen jättiläinen...! Minä en todellakaan voi ymmärtää enkä anteeksi antaa hänelle sitä. MAUNU TAVAST: Etkö? Olkoon se kuinka kirkas tahansa, tahtoo siihen aina jäädä joku hiukkanen sen alhaista alkuperää muistuttamaan. OLAVI: Mutta ihmishenki on ijäinen ja Jumalasta. Missä se pyhänä palaa, siellä se polttaa aineen kuuliaiseksi astinlaudakseen.
Minä pysyn mieluummin yksinkertaisena. OLAVI: Pyhänä ja yksinkertaisena, Elina. ELINA: Herra Olavi on liian hyvä minulle. Tuo mies on valmis heti lähtemään... MAUNU TAVAST: Hyvä. Olavi! Kentiespä tahdot tarkastaa kirjeen? Minä tiedän kyllä sinun ymmärtävän parhaiten nuo asiat. MAUNU TAVAST: Myöskin sinun on niitä kerran ymmärrettävä, Olavi.
Tahdotko ripittää itsesi tuntemattomana? ANNA: Jos sinä sen sallit, isä. MAUNU TAVAST: Puhu siis Jumalan kaikkivaltiaan kasvojen edessä! Hän on kuuleva sydämesi äänen salaisimman. ANNA: Minä olin nuori. Minä rakastin. MAUNU TAVAST: Niin. ANNA: Minä rakastin miestä, joka oli kaikilla inhimillisillä hyveillä varustettu. Ylhäinen suvultaan, etevä opiltaan, ritari ryhdiltään ja käytökseltään.
Minä en ole mahdollinen enää sieluni ijäistä ihannetta palvelemaan! MAUNU TAVAST: Sinä, Olavi? Monet ovat sinun laillasi elämänsä aamussa erehtyneet. OLAVI: Mutta minulla ei ollut lupa erehtyä niinkuin muilla! Minä olin kuitenkin asettanut pyhän päämääräni niin korkealle! Muut voivat erehtyä heikkoudesta ja tietämättömyydestä, en minä, en minä, Olavi Tavast!...
Etkö tiennyt, että hän ei ole täällä? Hän on tosin kirjoittanut saapuvansa kotiin syksymmällä. ANNA: Hän on jo täällä, hän on Turussa. MAUNU TAVAST: Kuinka? ANNA: Minä tiedän. Minä olen seurannut häntä tänne Tukholmasta. MAUNU TAVAST: Mitä sanot? Samalla laivalla? ANNA: Niin. Minä kuulin Ruotsissa hänen tulostaan. Hänen tietonsa maine on jo levinnyt luostarimuurienkin sisälle.
Pitkä matka Tukholmasta on teidät uuvuttanut? MAUNU TAVAST: Todellakin: minä olen aivan unohtanut isännän velvollisuudet. On jo myöhäistä. Lepo on väsyneen virkistävä. ANNA: Ei, ei. Minä en saisi unta kuitenkaan. Minä teen vain pienen kierroksen linnan puistossa. OLAVI: Tulenko minä teitä saattamaan, äiti? ANNA: Ei, ei. Ei se ole tarpeellista. Menen mieluummin yksin. Se on ohitse, se on jo ohitse.
Minä seisoin syrjässä ja ajattelin: Totisesti on hän luotu päitä ja sydämiä hallitsemaan. MAUNU TAVAST: Herran käsi on ollut runsas hänen sielulleen ja ruumiilleen. Mutta jolle paljon on annettu, siltä paljon vaaditaan. Jospa hän aina voisi hyvin ja hurskaasti käyttää leiviskänsä! ANNA: Hän käyttää ne Jumalan kunniaksi, isänmaalle iloksi ja meille molemmille ikuiseksi autuudeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät