Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
MAUNU TAVAST:
MAUNU TAVAST: Jospa kaikki hiippakuntani papit olisivat edes yhtä oppineita! Sinulla oli varmaan joku erikoinen asia minulle? ANNA: On. MAUNU TAVAST: Abbedissasi tahtoo arvattavasti tiedustella, kuinka on sen uuden naisluostarin laita, jota täällä par'aikaa paljolla työllä ja suurilla uhrauksilla rakennutan Raision pitäjään? ANNA: Jumalan ja Pyhän Annan kunniaksi? MAUNU TAVAST: Niin.
MAUNU TAVAST: Niin. Ja tuo mies? ANNA: Oli pappi. Suuri tulevaisuus odotti häntä kirkon palveluksessa. Mutta hänen kunnianhimonsa tähtäsi korkeammalle. Europan kuuluisimmat yliopistot tahtoi hän haastaa kilpasille kuulemaan korkeata oppiaan ja väkevää väittelytaitoaan. ANNA: Niin. Ei ruumiin siveys, vaan sielujen pyhä yksinkertaisuus yhdisti meidät. ANNA: Hän oli täydellinen.
Sinä voit vahingoittaa niitä molempia liialla suoruudellasi. Hänen silmäteränsä välähtelevät välistä niin vihamielisesti. Etkö luule, että hän voi kieliä maailmalle, mitä sinä nyt sanot täällä hiljaisessa kammiossasi? MAUNU TAVAST: Minä tiedän. Martti canonicus! Tahdon sanoa teille kaksi sanaa viran puolesta. Teille on tapahtunut kerran vääryys...
Ja vielä enemmän Tavast, kun hänen isänsä olet sinä, sukusi suurin, Suomen kunnia ja siunaus Turun hiippakunnan. MAUNU TAVAST: Maailma ei olisi sitä katsova niin. Minä tunnen Olavin rehellisen ja vilpittömän luonteen. Hän ei tahdo lainasulilla kaunistautua. Hän ei sen jälkeen tahtoisi enää käydä päivääkään veljeni Niilon pojasta. ANNA: Tunnusta hänet siis pojaksesi, Maunu Tavast!
Mutta kammiossaan hiljaisessa istuu mahtava Maunu Tavast, kesken muistojensa muinaisien, kesken valkean kesä-yön, kuulee, kuinka Heloise huutaa kautta aikojen armastansa, lukee, vaikka erota ei silmä enää merkkejä kirjojen.
Mutta minua ei voi lohduttaa mikään. Enkä minä enää milloinkaan ole kelvollinen kirkon palvelukseen astumaan. MAUNU TAVAST: Tahdothan sinä sen tehdä, Olavi? OLAVI: Vielä äsken olisin minä katsonut kardinaalinkin viittaa liian vähäiseksi vapaan sieluni ikisäteilevälle valkeudelle.
MAUNU TAVAST: Tämä oli lempi, jonka tahdoit tunnustaa minulle? OLAVI: Muuta lempeä en tunne. Muu ei ole minusta mahdollinen miehelle, joka on päättänyt pyhittää voimansa Jumalan valkeudelle. MAUNU TAVAST: Poikani! Minun suuri poikani! OLAVI: Nyt ja aina ja iankaikkisesta. Esirippu. KOLMAS N
Hetipaikalla. Taikka paremmin: hänet on vangittava ja heitettävä tyrmään miettimään rikollisia aikeitaan. MAUNU TAVAST: Olavi! OLAVI: Ja ellen minä minkään muun vuoksi tahtoisi tulla Turun piispan-istuimelle, tahtoisin minä sen vuoksi, että saisin tilaisuuden opettaa tälle kansalle, kuinka Jumalaa ja pyhän kirkon päämiestä on toteltava.. Setä!
Liian usein on mies tullut naisen luo rakastajana, liian harvoin nainen miehen luo uneksijana. Mutta maan parhaiksi naisiksi nimitän minä niitä, jotka meille kauniita ja korkeita unelmia ihmiskunnan kunniasta lahjoittavat. ANNA: Ja mitä uneksit sinä siitä itse, Maunu Tavast? OLAVI: Isä! Sinä sanot...?
Päivän Sana
Muut Etsivät