Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Maunu Tavast, sinä olet kyllin suuri sen kuulemaan: on onnellista olla äiti sinun pojallesi. MAUNU TAVAST: Onneton! Mitä tarkoitat sinä minun suuruudellani? ANNA: Maunu Tavast! Suuri olit sinä jo silloin, kun sinä rakastit minua, niin suuri, että vaivoin koskin sinun olkapäähäsi. Nyt seisot sinä pilvien tasalla. Suru on tehnyt sinusta jättiläisen. MAUNU TAVAST: Ja sinusta, Anna Lepaa?
Mutta minä tiedän jotakin, joka kulkee kautta aikojen, ja se on maan parhaiden miesten unelma kansansa ja kaiken ihmiskunnan pyhien pyrkimysten yhteenkuuluvaisuudesta. Sinä tahdot sitä kukkaa kannattaa? OLAVI: Saakka kuolemaan, isä. MAUNU TAVAST: Niin ei sinun elämäsi ole hukkaan liupeneva. MAUNU TAVAST: Kyllä. Paljon.
Sillä kuka tietää, eikö joku juuri sitä seuraten olisi päässyt päämääräänsä lähemmäksi? ANNA: Sanotko sinä niin, Maunu Tavast? Ja kuitenkin tahdoit sinä vielä äsken puoliväkisin tehdä minusta abbedissan? MAUNU TAVAST: Minä en tahdo sitä enää. Myöskin minä olen tänä yönä oppinut jotakin. Myöskin minulle ovat tämän kerkeän kesä-yön ruskot monta uutta totuutta neuvoneet.
OLAVI: Niin, mutta pyhä, taivaallinen, puhdas rakkaus, joka elää vain minun mielikuvituksessani. Minä en ole koskaan nähnyt häntä. MAUNU TAVAST: Ketä? OLAVI: Häntä, jota minä rakastan, sydämeni valittua, sieluni ihanaa hallitsijatarta. MAUNU TAVAST: Hänen nimensä? OLAVI: Johanna d'Arc! Niin, Domremyn tyttö sotisopa, neitsyt Orleansin pantsarpaita, Ranskan pelastaja, kukka ylpein kristikunnan.
MAUNU TAVAST: Kuin kuningasta on häntä tervehdittävä Kuusistoon. Herra kaniikki: minun sauvani ja minun piispanhiippani. (Martti tuo hänelle arvonmerkit.) Niin, niin, rakas ystäväni: Olavi on nyt oppineempi mies kuin me molemmat yhteensä. Joutukaa! Annettakoon käskyt koko linnanväelle.
Hän voi sen mahdollisesti saada tietää joltakin asiaankuulumattomalta. MAUNU TAVAST: Tuskin. Kenties olisi syytä sanoa hänelle. Minä olen joskus miettinyt sitä. Mutta hän on ollut niin nuori ja iloinen ja niin ylpeä, että minun on ollut sääli häiritä hänen aamunsa päivänpaisteisuutta. ANNA: Luuletko että se tulisi häneen kovasti koskemaan? MAUNU TAVAST: Niin, minä luulen.
»Vaikka keisari, maailman herra, olisi katsonut minut aviovuoteensa arvoiseksi ja sallinut minun käskeä koko maailmaa, suloisempana ja arvokkaampana olisin minä pitänyt olla sinun lemmittysi kuin hänen keisarinnansa.» ANNA: Niin, se oli Heloise ... ennen hedelmällisyyttä. MAUNU TAVAST: Ja nyt? ANNA: Hän ajattelee sinun poikaasi.
Minä en voi rukoilla, isä. Minun kieleni sammaltaa ja minun järkeni on kadottanut kyvyn ajatella. MAUNU TAVAST: Etkö ole pyhimyksiä huutanut avuksesi? ANNA: Isä! Hän on tehnyt kaiken jumalanpalveluksen minulle mahdottomaksi. Sinä et ole minua vielä unohtanut? MAUNU TAVAST: En minä koskaan unohda sinua, kesäisen yöni morsian Lepaan lempeässä, valkeassa hämärässä.
ANNA: Nyt on minun vielä vaikeampi olla enää koskaan häntä näkemättä. MAUNU TAVAST: Koskaan? ANNA: Niin. Hän matkustaa tietysti takaisin Parisiin ja minä... MAUNU TAVAST: Anna Lepaa: etkö arvaa, ketä varten minä olen tuota naisluostaria Raisioon rakennuttanut? ANNA: En. MAUNU TAVAST: Sinusta on tuleva sen ensimmäinen abbedissa. ANNA: Minusta?
Lukukammiossaan hiljaisessa istuu mahtava Maunu Tavast, lumitukka, valkoparta vanhus, kohta mies satavuotinen; kesäpäivä painuu, iltarusko kultaa Kuusiston muurit, tornit, painuu pää myös suuren Suomen piispan, mieli haipuvi haaveisiin. Mitä miettii pyhä kansan pylväs? Mikä kirja on auki hällä? Tuumiiko hän uutta alttaria Turun tuomiokirkkohon? Taikka tutkii tieteen ongelmia?
Päivän Sana
Muut Etsivät