United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Matkustajan täytyi häpeäkseen tunnustaa: En osaa. Aika hönttö sitten oletkin, eikö niin? sanoi Polly. Hänen täytyi taas häpeäkseen tunnustaa: Olen. Tahdotkos, että opetan sinulle yhden tarinan? Mutta sinun pitää muistaa se, kuuletko, niin että sitten osaat sen oikein kertoa jollekulle muulle?
Kun se herkesi pyörimästä, se kaatui vallan minun eteeni; puhemies silloin sanoi: "Nyt on teidän vuoronne. Hiljaa! Minä käsken merenkulkija-miehen kertomaan toisen tarinan!" Kuulkaa!" "Minä toivon, että päästätte minut siitä," sanoin minä puhemiehelle, "sillä minä en osaa mitään tarinaa kertoa." "Ette osaa mitään kertoa!" huudahti puhemies. "Merimies ei voisi mitään tarinaa kertoa!
Sjöblom olisi jo aikoja sitten pannut hänet pois, mutta pahus on kumminkin hyvä työmies, Pietarissa opin käynyt ja sitten monta vuotta ollut työssä kuuluisassa prinssin vaaprikassa. Nyt, nähdessään mestarinsa ja mestarin kalan, alkaa Andersson taas tuon pitkän tarinan, jota Sjöblom on jo kuullut sata kertaa, ja joka aina alkaa näin: "Entäs kun ennen maailmassa Pietarin kaupungissa.
Arvon herrat, ei sovi kertojan, joka tahtoo miellyttää kuulijoitaan, ryhtyä liian pitkiin puheisiin. Tämän tarinan aihe on sitäpaitsi niin kaunis ja moninainen, ettei se lisäyksiä kaipaa.
Virkkoi morsiolleen Ville silloin: »Ootko tarinan sa kumman kuullut, että käkösestä syksymmällä tulee haukka, julma, pääskyn surma?» »Olen kuullut, mutta tuot' en usko», väitti Tilta, »onhan mahdotonta, että käestä, mi kevään kaiken kukkuu hellästi ja herttaisesti, tulla voisi ahnas, julma haukka».
Ja, kun novitio ei mitään vastannut: "Kuka sitten onkaan, veliseni Fridolin, tuo, jota niin suurella kärsimättömyydellä näytätte vartovan?" "Et ainakaan sinä, Bartolomeo", novitio ynseällä äänellä vastasi. "saako seuralaisillesi kertoa tarinan pyhästä Meinrad'ista, vai oletko sen kenties itse jo heille kertonut?" "Pyhä Madonna! minäkö teidän toimiinne tunkeuisin, signor Fridolin.
Tok' uskonnot, ma jotka mainitsin, eroittaa voinee toisistaan, ma luulen. Pukua myöten, ruuan, juoman mukaan! NATHAN. Niin, muuta myöten paitsi perusteita. Sill' eikö perustu ne tarinaan, suusanaiseen tai kirjoitettuun, kaikki? Ja luottamuksell', uskollahan vain tarinan omaksua voi, vai kuinka? Siis, kenen luottamusta, uskoa vähimmin epäilee? Kai omaistensa? Kai veriheimonsa?
Ja punssitilkkakin oli hyvin riittänyt, kun harvoin muistettiin lyhentää ryypyn-välejä. Oli istuttu ääneti ja kuunneltu. Jokainen tunsi, että eno oli kertonut toden tarinan, sillä vastoin tavallisuuttaan hän oli tullut kertoneeksi sen lämpimästi, vakavasti, paikoin oikein juhlallisesti.
Mut sanokaa, ken Arioston päähän tuon painoi seppeleen. LEONORA. Sen minä tein. ANTONIO. Sen hyvin teit! Tuo häntä kaunistaa, kuin seppel laakerinenkaan ei voisi. Kuin luonto kirjovaippaan vihantaan povensa peittää pohjattoman rikkaan, niin hänkin kaiken sen, mi ihmiselle suo ylevyyttä, rakastettavuutta, tarinan vaippaan verhoo kukkeaan.
Kun silloin tällöin lahjoitimme Janne-ukolle tupakkaa ja viinaa, saavutimme hänen suosionsa, jota minä kiihkeästi toivoin, koska hän oli yhtä hyvä, etevämpikin tarinan kertoja kuin Dordi-muori. Sitä paitsi hän oli taitavampi metsästäjä ja kalastaja kuin moni muu, vaikka oli jo koko joukon kahdeksannellakymmenellä.