Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Sadat vuodet hän siinä jo seisonut on, nyt vain hän on valkea paasi, monet toivehet, itse toiveheton. hän ympäri yössä kaasi, moni talvi ja syys veren lämpimän hyys, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Härän söi susi kesällä, Minä maiotta makasin, Minä voitta vuollattelin; Kesän voitta kellittelin, Rieskasetta riuottelin, Talvilampahan takuissa, Mustan uuhen untuvissa. Tuli talvi, ei tahottu. Eläisi kesällä kenki, Hein'ajalla heikompiki, Vaan on pakko pakkasella. Suru suurella lumella.
Näin hän eli yksinäisyydessään ainoastaan Joosepille ja odotti sitä päivää, jolloin toivonsa toteutuisi. Tämä päivä täytyi tulla ja varma kun oli siitä, ei hän kärsivällisyyttänsä kadottanut. Niin kesä kului ja talvi astui alas laaksoon; Wapun tuli pian talven hurjain sanansaattajain, myrskyn ja lumen kanssa mennä alas hänelle vieraantuneesen kotihin. Tätä aatellessaan hän vapisi.
Vasta sitte kun talvi jo teki tuloa ja Leijonassa oli uusi isäntä ja sen entinen isäntäväki oli muuttanut erääsen vävypoika-puukauppiaan omistamaan moisioon lähellä kaupunkia, vasta sitte hän taas nähtiin kylässä käyskentelevän. Leijonan-isäntä oli muutoin kantanut kohtaloansa melkein ihmeteltävällä tasamielisyydellä.
Ol' laivojan' yhdeksän Ja miestä uljasta sata kussakin. Morveni aamun koittehessa Miehiä kaksin verroin vastaan toi. Kaks rannalla miest' oli vaan, Mä toinen, toinen Sjolf, rusopilviin kun Päivä jo laski, kuu kun katsoi Silmillä rauhan tuhoja miekkojen. Työ tää oli nuoruuden. Me miehistyimme, parta se pensastui, Maita me sortelimme, joita Talvi ei sorra, kesä ei ennätä.
Kelvollisilla kaivos-työmiehillä on tavallisesti isompi päiväpalkka, kuin muilla samallaisilla, ja talvi, jolloin muut työmiehet puutetta kärsivät, on heidän kultaisin aikansa. Silloin kivihiiliä kiivaasti kysellään, niiden hinnat nostetaan ja päiväpalkat korotetaan. Ranska. Asukkaat ovat normantilaista sukuperää.
Sillä Hochjoch'in autioilla kentillä ei eletä vuorilaakson iloista elämää, jossa kellot soivat ja paimenten huilaaminen kaikuu lauheassa, tuoksuvassa ilmassa, siellä on ijankaikkinen talvi, kuolon äänettömyys. Surumielisesti aurinko suutelee näitä vuorihuippuja, niinkuin äiti kuolleen lapsensa kalpeaa otsaa suutelee.
Meill' eikö oisi siihen oikeutta? Ja vapautemme senpä pitäisi Kai meidän heittää niinkuin olisi Se vanha vaate-repale ja ryysy! Ja antaa teidän vastustelematta Orjuuden paulat panna jalkoihimme: Sen vuoksi tänne tulleet olette! PISPA HENRIK. Niin totta kuin nyt talvi on ja jyske, Tuo erinomainen, jon äsken kuulitte, Ol' ääni taivaallisen Jumalani Ja Hänen voimastansa todistus!
Syksy, talvi ja kesä on odotettava, pelättävä sitä, että lumi painaa, hanki märättää, rae särkee, suuret sateet heilimöidessä lakoon lyövät, ja lopulta halla mennessään puraisee. Ja jokainenhan se näistä ottaakin osansa köyhän pellosta, nuhdosta maasta, jolla ei ole itsellään voimaa. Ja johon ei ole sitä muualtakaan saatu. Tähteet vain saadaan kuhilaalle kohoamaan.
Ja varmaankaan ei olisi kevätyhdistystä, enempää kuin talvi-, syys- tai kesäyhdistyksiäkään. Ei olisi kyntö-, kylvö- eikä leikkuuseuraa; ei olisi perunainottoyhdistystä, jotka joka vuosi Paksulan pelloilla näytteitä tekevät ... kahvipalkalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät