Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Hermanni oli tullut tallista ja kuullut viimeisen keskustelun. Poika alkoi puoltaa veljeä: Miksi ei Martti saa maata, kun sen tekee mieli? Ja etkö sinä halua? kysyi isä pilkoillaan. Hermanni oli vähän aikaa vaiti, kunnes aivan kuin harkinnan perästä vastasi: En. Hoo! Vai et. Mitäs sinä meinaat puuhata? Poika sanoi taas vähän ajan kuluttua: Minä menen kauppakouluun.
Mökistä tultiin katsomaan, ja kun nähtiin aikaiseksi saapa poika päitset päässä ja kelkka perässä, luultiin hulluksi, raivopäiseksi, eikä laskettu sisään. Toisen kerran hirnasi, niin hevonen tallista vastasi, ja Iikka meni sinne yöksi. Sieltä hänet aamulla löydettiin. Kun poika ei näyttänytkään olevan mikään raivohullu, vietiin hänet huoneeseen ja ruokittiin.
Kaivon vintti tavoitteli kolkkona taivasta kohden, niinkuin tahtoisi hän sille valittaa, että ihmiset olivat hänen unohtaneet. Anna viskasi lintu-parvelle tallista kahmalollisen jyviä, sitte astui hän tupaan. Keittiössä tapasi hän ainoan emännöitsijän, Altsaunan eukon, lieduksen edessä makaavan.
"Jos saisit sen uuden apulaisen." Isäntä riensi ulos. Pihalla oli hevonen jo valjaissa. "Kukas hevosen on valjastanut?" kysäsi isäntä. "Minä", vastasi Mikko tallin ovelta. "Miksi?" "Eikös sitä tarvita?" "Tarvitaan kyllä." "Istukaa rekeen sitten ja menkää", vastasi Mikko, taluttaen samassa tallista nuorta korskuvaa oritta. "Mihinkäs oritta viet?" "Sitä tarvitaan kanssa."
Kuultuaan tämän kertomuksen, joka saatti punan nousemaan hänen otsallensa, nosti ruhtinas ystävällisesti rukoilevaa tyttöä ylös ja tarjosi hänelle kätensä, taluttaaksensa häntä alas pihalle. Tällä kohtasi heitä Nefnef, joka tuli ulos tallista. Hän kumarsi syvästi ja sanoi vapisevalla äänellä: "Armollinen ruhtinas, minä tulin myöhään. Hän on kuollut".
Hän on polttanut Maria Helmikankaan mökin viime tuorstaina ja päästänyt tämän Vierimän hevosen tallista niittyyn. Sen hän on itse minulle tunnustanut ja onhan siihen vierasmiehiäkin, vastasi nimismies. Kyllä minä sen pian uskonkin, sillä hän on hyvin vallaton ja ylimielinen, eikä sille ole ollut minun sanastani mitään apua, hän kun on kaiken ikänsä ollut äitinsä lempilapsi.
"Hohoi! ystävä! kuka täällä postitalon isäntä on?" "Minä itse." "Ja kuka on tämän portin vartija?" "Minä myös." "Ahaa! olette kumpaakin; hyvä vaan! Antakaa sitten kiiruimman kautta sulkea tämä portti ja tuokaa samalla tallista kaksi parasta hevostanne." "Mutta, mitä vasten?" Runoilija keskeytti hänet, asettaen rautasormuksen liljoinensa hänen nenänsä eteen.
»Aivan niin te sanoitte, Allan», vastasi vanha vuorelainen, »ja tuostapa neljäs mies par'aikaa jo tuleekin tallista kilisten, kalisten, sillä hän on niinkuin krapu varustettu kuorella, rautaa rinnassa ja selkärangassa, kintuissa ja kontissa. Ja pitääkö hänet asettaa istumaan Menteithin viereen vai noiden muiden kunnon miesten seuraan pöydän alipäähän?»
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Otti tallista orihin, Ratsun kultahan rakensi, Lähteäksensä käkesi, Mennä konnusta kosihin, Konnun kuulua tytärtä, Kaloniemen neittä nuorta. Iso kielsi, emo epäsi, Kielsi veljet ja sisaret, Varottivat lähtemästä Kaloniemen neitosihin: »Ei sua suvaita siellä, Neittä ei anneta sinulle».
Feliks oli koirat, apinan, kamelin ja karhun syöttänyt ja juottanut, hyvin puhdistanut ja sukinut ja oli jo aikomuksessa lähteä pimeästä tallista, missä karhu makasi, kunnes tallia lähestyvät askeleet selvästi kuuluivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät