Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Ja niinkuin illan suussa taivahalle heikosti heijastuvat uudet soihdut kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä ma uutten olentojen karkelohon tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! Se kuinka äkkiä ja kirkkahana mun silmihini häikäistyihin sattui!
Niin oletkin sa tullut, Elokuu. Nyt kaikki turha turhaks paljastuu. Niin ankarat on askelees, on ties, vuossatain korjuumies ja kylvömies. Niin taivahalle yli kansojen sa nostanut oot sirppis punaisen. Tuli sammui Marnella hiljallensa, oli uupunut Ranskan ja Saksan mies. Moni rekryytti sai tulikastehensa. Mitä sota oli nyt he sen ties.
Tapani ja Sofia olivat varsin hyvällä tuulella, vaan Antti tirkisteli synkästi eteensä. Aamuaurinko oli jo kohonnut hyvän matkaa taivahalle, kun Pilveiset asettuivat levolle. Tapani ja Sofia tuumailivat hiukan palkinnoita, vaan säästivät enemmät mietteet huomiseksi ja vaipuivat, väsyneinä vaivoistaan, syvään uneen. Kun Tapani heräsi, oli päivä melkein puolessa.
Jopa harjanteella tuolla neito seisoi, Katseli hän ehtoa Helvetian, Joka ihanana ihmeellisen loisti Alasvaipuessa alppein auringon, Rauetessa pyhän juhlapäivän. Taasen tuolla etähällä itäises Kiilto lumitunturien tutkaimilta, Joiden säikkä ilman liepeen reunastaa, Levi taivahalle, sädekiilto ankar; Ja he korkeuden luhtiin kohosit, Kukkulat, kuin pyhät immet valkeis vaatteis, Tuliloisteheessa monen kynttilän. Mutta alahalta vainiot ja virrat Kajastivat tuntureille vastahan, Myhäellen armiaast, ja virran purjeet Pyhäs kajasteessa vitkon retkeilit, Kauka-vuorilt kaikuessa paimenien torven. Kaikki lemmen kuva. Kuvan ankaran Näki tämän allaan Atalantta jalo, Näki hän, ja poski vaalee kuumeni. Mutta käärittihin maa ja taivas Ruskoon riutuvaan, ja seisoit kukkulat, Metsät, virran venheet kuni kultavaatteis Hiljaisessa hetkes ilta-hämärän. Kaikui toki halki ihmeellisen illan Kaukahalta tunturien torvi ain, Kaikui häntä vastaan tornin-kellon ääni Sälähtäen laaksost.
On niinkuin taistoa tulten julmaa Tai valomerten tää myrsky ois, Kun liekin leiskuvin pohja huimaa, Ja päiv' on kirkas ja yö on poiss'. Kuin Noan aikoina taivahalle Sai Luoja kaarensa korkean, Ett'ei hän vast'edes vetten alle Hukuta kansoja kuolemaan, Niin meill' on merkkinä pohjan puolla, Kun valot yölliset välkkyää, Tääll' ett'ei aiota yöhön kuolla, Ett' tahto Luojan ei ole tää. H
Mutta Nils nauroi itsekseen ajatellen: "Kun ensin saan uuden akan, niin vanha nuttu tulee päälle taas". Nyt oli lauantai-aamu. Ilma oli selkeä, mutta vähän kylmä, sillä aurinko ei vielä ollut korkealle noussut taivahalle, loisti vaan hymyillen kuin suuri silmä kaukana idässä, välistä katsellen Per'iä, joka seisoi puhdistamassa papin pihaa.
Kaatuneitten haudalla. Voi, huutoa, huutoa hirmuista, Mi nousevi taivahalle! Se nousevi katujen hiekasta Ja kertovi Jumalalle: Oi, veljyt surmasi veljensä Nyt tuimassa taistelussa, Ja vuosi hurmetta lämmintä, Kuin sydämest' avatusta!
Onnellista uutta vuotta Toisilleen nyt toivottaa Ystävykset; eikä suotta Tapa tää lie tullutkaan: Onhan taas jok' ainoalle Onnen arpa heitetty, Vaikk' on vielä verhon alla Etehemme peitetty. Salaisuuden esirippu Vähitellen kohoaa, Täänkin vuoden arpalippu Kääröstänsä aukeaa: Se, mik' on nyt taivahalle Tunnettuna yksin vaan, Kohta koko maailmalle Julki tietää annetaan.
Inhottavalta tuntuneeko sille Yörauhassansa seudun kauneus, Kun uhaten näin katsoo kaikkialle, Järvelle, maalle sekä taivahalle? Ei, hengeksi sen mieleni vaan houraa, Olento on se tosi itsestään. Se muistuttaapi miestä rautakouraa, Jok' ennen voimakkaalla kädellään Sen rakensi ja nimess' uskon uuden Sen kautta sorti Hämeen vapauden.
Ruusuupunertava kohde levisi taivahalle; vaaleimpana se oli zenith'issä eli yläkohdassa, sitten se vähitellen muuttui sinipunervaksi, sinipunervasta heleäksi purppuraksi, joka väikkyi koko ilmanrannalla. Kun täysikuu nousi, se ensin näytti suurelta leikkitulelta, mitä korkeammalle se nousi, sitä enemmän se valoi hopeoitusta loistaville jäämöhkäleille ja levitti lempeätä valoa lumiaukiolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät