United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen tehdä voinen ja sen tehdä tahdon Ja laulaa niin kuin laulat, luonto suuri. Kun kevään tulleen sä luomaan käyt Ja töittesi valtahan vaivut, Niin eloa, taistoa laulusi luo Ja varmaan siitä sä nautit, Kun katsot sä voimien temmellystä.
Peist' oli sankeanaan salamoivaa tappava taisto, suurt', ihon-raatelevaa, kohotettua; huikeni silmät vaskien kirkkauteen, jota päilyi päät kypäreineen, myös sovat äsken kiillotetut sekä välkkyvät kilvet urhojen ryntääväin. Ois ollut rohkea mies, ken katsonut taistoa tuot' iloll' ois, ihan säikkymätönnä.
Ei ollut outo se taiston tiellä, sen muinen ruotsi kuin ryssä ties, miss' iski yhteen ne miehen miellä, teki totta Suomenkin säilä siellä, mut missä, miss' oli Ruotsin mies, kun meill' oli orjuuden ies? Myös hengen taistoa hehkuvinta tää kansa kauan jo käynyt on: kun valtaa kahta sen kantoi rinta, sen raskas ollut on rauhan hinta. Nyt itsensä voittaja voittamaton valon vuoresta päästänyt on.
Ylös purtesi purjeet siis nyt vain, Alus aaltojen harjanteille! Elon aavalla seljällä purjehdus, Läpi vaivojen, huolien ponnistus On leikkiä hauskaa meille. Ole huoleti, vaimoni armaisin, Surukyynele poskelta poista! Et salline sentähän lapsilles Esimerkkiä pelkurin moista? Elo taistoa on Siis ottelohon!
Sen tehdä voinen ja sen tehdä tahdon ja laulaa niin kuin laulat, luonto suuri. Kun kevään tullen sä luomaan käyt ja töittesi valtahan vaivut, niin eloa, taistoa laulusi luo ja varmaan siitä sä nautit, kun katsot sä voimien temmellystä. Mä tuota leikkiäs oon aina ihastellut, se elonriemun onpi osoitusta.
Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Ei, Thoas, ihmisen syyt' ole, minkä ma arvata saatan, nyt tuho tää; sill' ei ole outoa ottelo meille. Kellään kehnoa ei ole pelkoa, ei väsy, väisty taistoa turmaisaa mies ainoakaan; totisesti Zeun ylivaltaisen nyt kaiketi mieli on meille kaukana Argos-maasta jo maineeton tuho tuottaa.
Taistoa heittänyt ei toki Hektor heiluvaharja, vaan taa väistyissään kiven kourallaan väkevällä, mustan, suuren, särmikkään, hän sieppasi maasta, seitsenvuotaan iski sen Aiaan sankarikilpeen kumpuravaskea kohti, ja vankui valtava kilpi.
ENOBARBUS. Laivaväki teillä On kehnoa ja kiirein haalittua, Elomiehiä ja aasin-ajureita; Caesarin miehet on Pompejon kanssa Otelleet usein; teill' on laivat raskaat, Hänellä keveät. Ei häpeätä Merellä väistää taistoa, kun maalla On teidän voima. ANTONIUS. Merellä, merellä!
Tule, ennen taistelo kuin salamurha! Ei ole taistoa, missä ei miestä. Kantanut ei suotta Suomi orjan iestä, aatteilla, tunteilla tääll' on orjanleima, outo jalon ylpeys, elonriemu reima. Miksi suuta halkaista täällä sanoin suurin? Orja olet kytketty maahan ikijuurin!
Ja sentään, oi, alla vaunujen Viel' etsitään onnea ... surmaa! Ja sentään, oi, kansoa Kalevan Tapa luonnoton vieläkö hurmaa? Ei, ei! Tuhat kertaa jyrkkä: ei! Tavan sortua täytyy nurjan! Me kukistaa tahdomme kukistaa Epäjumalan korskean, kurjan! Me tahdomme saarnata taistoa Ja käyttää ääntä ja kättä Sen Suomen sortajan sorrannaks, Ja taistella herkeämättä!