Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kuinka minä voin tietää, eikö kaikki, jota olin katsonut elämäni pyhimmäksi tarkoitukseksi, ollut vaan mailman, lihan ja perkeleen kiusauksia; ja eikö, vaikka kuinka näkisin vaivaa rakkaitten omaisieni tähden, syntini tuottaisi heille enemmän murhetta kuin kaikki minun menestykseni voisi poistaa? Kuitenkin, kun jätin taakseni metsän varjon, tuntui sydämeni käyvän keveämmäksi.
Puhe kääntyi nyt vähäksi aikaa lystiksi, kevytmieliseksi; vaan Rothsayn herttua jätti sen pian jälleen kesken. "Olenhan", sanoi hän, "kyllä jättänyt tuon umpinaisen vankihuone-ilman taakseni, vaan eipä tahdo mieleni kuitenkaan tulla iloiseksi.
Lähenevän yön pimeydessä olisinkin saanut vaarat vältetyiksi, mutta äkkiä katsahdin taakseni ja huomasin, ett'ei Saveljitshia ollutkaan perässä. Ukko parka ei ollut päässyt ontuvalla hevosellaan pakoon. Mitä oli tekeminen? Odoteltuani hetkisen, käännyin häntä pelastamaan. Kaivosta lähestyessäni kuulin kaukaa melua, huutoja ja Saveljitshin äänen.
Viehättävä tyttö! vastustamaton tyttö. Minä olin melkein yhtä paha kuin pojat. Minä vakuutan, että minäkin melkein tunsin vihaavani John Jagoa, kun tapasimme toisemme puun varjossa. Tultuani lasi-oven luo, seisahduin ja katsahdin taakseni pitkin hiekka-käytävää. He olivat kohdanneet toisensa.
Kieleen tuulonen soinnut saa, mieleen unta ne kuiskii. Vaatteet heillä on ryysykkäät, kirjavat paikat vilkkuu; mutta vapaina uhmapäät kohtaloitakin ilkkuu. Kaikissa näin, miten mailmanlois, kun elo yöhön hiipi, sauhutti, nukkui, soitti sen pois, kaikkea halveksiipi. Kauan taakseni vilkaisin mustalaisihin noihin, kulmiin tummanruskeihin, mustiin hiuskiharoihin. VIIVY MINUSS', SYNKK
Nuori emäntä ottaa kiireimmiten vettä kauhaan, rientää ikkunan luo, minä ojennan jo käteni, mutta samassa kapteeni ärjäsee: »Ei saa erota rivistä!» Ei auttanut muu kuin jättää suloinen vesi ja rientää sukkelaan paikalleni. Kun sieltä taakseni vielä vilkasin, sain harmikseni nähdä, kuinka emäntä tuon kalliin jumalanlahjan maahan heitti. Tilani oli todella kauhea.
Toki katsahtelen vielä taakseni sitä kätkettyä laaksoa, jonka pian näöstäni katooman pitää; sitä katsahtelen hetken vielä. Nämätkö emoni kasvot, jotka, täällä metsän synkeydessä, eteeni ilmestyit? Jo tuntui mulle tämä kuin aamuvalo keskellä syysyön pimeyttä, josta hämmästyin. Terve, emoni, ja terve, isäni myös!
Otin mäyrännahkalaukun olalleni ja sain päähäni hiukan virttyneen, mustan huopahatun. "Hyvästi nyt! Jollen palaa takaisin tunnin, parin päästä, niin on paras, että naarailette Kaislahden pohjaa", nauroin mennessäni. "Onnea matkalle!" Lähdin kulkemaan talonpäädyn ympäri, mennäkseni pitkin peltokujaa oieti maantielle, kun takanani kuului raikas, heleä nauru. Katsoin taakseni.
Mitä olivat huolet minulle, vanhalle vaimolle, joka olin saanut kokea, kuinka maailma on täynnä vastoinkäymistä, sen suhteen kuin ne hänelle, nuorelle tytölle olivat, joka vasta seisoi elämän kynnyksellä? Ennenkuin kauas ennätin, kuulin nopeita askelia takanani ja jonkun huutavan minua. Jo ennenkuin taakseni katsoin tiesin että se oli Fede.
Samassa kun höyryveneen piti lähteä rannasta tunsin minä jonkun tarttuvan minua käsivarteen. Minä katsahdin taakseni. Se oli tohtori Pitferge. Te palaatte Europaan? huudahdin minä. Niin, ystäväni. Great Easternissako? Tottapa niin vastasi armas toverini hymähdellen. Minä olen ajatellut asiata ja minä lähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät