Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
»Ei, Vildhagen, aivanhan me unohdamme hartaushetken meillä», hän sanoi. Myös Vildhagen nousi. Matami Tvet sanoi jäähyväiset kuin haukka, kirkkoväärti kuin lammas, ja molemmat tallustivat tiehensä toinen sähisten, toinen nöyränä, molemmat suuttuneina ja samalla noloina. Kuin he olivat poissa, syleili Kornelia tätiä, suuteli häntä ja sanoi: »Kiitoksia.» Neiti Vik päästi vihansa oikein valloilleen.
Mutta «esine» näyttää enemmän tuomiokirkon näköiseltä kuin konsanaan. Tilanomistaja astuu sisään, kumartaa, turistaa nenäänsä ja suutelee «armollista tätiä» kädelle. *Tilanomistaja*. Kovin kylmää tänä iltana! Pelkäänpä että tulee halla yöllä. *Elise*. On oikein ikävä kevät! Olemme vastikään lukeneet todellakin surkean kertomuksen pohjoisten maakuntien nälänhädästä.
Hänen viisaat silmänsä tarkastelivat kiintymyksellä tohtori Gallen tällä kertaa hyvin vähän myötätunnetta herättävää olemusta. Mutta hienolla, maailmaa kokeneella tavallaan alkoi hän sitten keskustelun, johon tohtori kiintyi vasten tahtoaan ja ennen pitkää oli hän, ihmeellistä kyllä, unohtanut koko vastenmielisyytensä vanhoja emansipeerattuja naisia, etupäässä Betti tätiä kohtaan.
Mutta sinä tunsit häntä niin vähän, sanoin houkutellakseni tätiä kertomaan enemmän. Tarpeeksi, tietääkseni, sanoi hän vain lyhyesti. Täti oli isän eläessä ollut meillä vain erään kerran. Sen oli äiti kertonut. Mutta äiti ei kertonut sitä, mitä Kaisa kerran. Hän oli puhunut äidistä ja siitä, miten rakkaita sisaruksia äiti ja täti olivat pieninä.
Viimeiseksi piti hän näistä parhaimpana erästä tätiä ja tämän sisarentytärtä, hän muutti asumaan heidän luokseen, heidän sylissään kulutti hän viimeiset elinvoimansa ollen vielä kuudenkymmenen viiden vuotiaana hyvin ahnas, vaan samalla kuin viheliäinen riepu, joka odotti häpeällistä kuolemaansa.
VARRO. No miksi olet niin totinen vaikka äsken laulelit? Anna hymyn leikitellä ruusuposkillasi. KATRI. Kuin suru särkee sydäntä, syömähampaita kolottaa ja vuotuinen palkka on 96 markkaa, niin ei ole syytä nauruun. VARRO. Iloitse sentään elämästä, tahi näytä edes iloiselta. VARRO. Ha, ha, ha, no onhan se heikon puoleista huvia. Liina, Anna ja kolme tätiä tulevat heidän huomaamattaan.
Rouvaparan kertomukseen omasta ja tyttärensä asemasta hän vastasi vain kuivasti ja yksitavuisesti: "Saanhan nähdä ... saamme nähdä ... aikaa myöten ... täällä käy niin paljon tarvitsevaisia... Miksi niin loukata kunnioitettavaa tätiä... Itse olette kaikkeen syypää!" Rouva de La Tour palasi asuntoonsa sydän täynnä surua ja mielikarvautta.
Jim-veitikka matkii yhä tätiä, ja vaikka minä torun häntä siitä, niin onpa tuo hänen ivansa, näin meidän kesken puhuen, Eva, mitä naurettavinta. Hän käy, hän silmäilee ympärillensä, hän puhuu, juurikuin täti, ja kun joku meistä toruu häntä siitä, niin sanoo hän: "Kuinka? Mitä te nyt taas torutte! Enhän minä edes ajatellutkaan häntä, jota tarkoitatte!"
Mutta Zsuzsi tätiä ei nyt huvittanut vehnä eikä kukoritsa, sillä Sándoria ei näkynyt missään; lopuksi rauhoitti häntä rouva Tállyai sillä, että hän varmaankin on lähtenyt takaisin kartanoon ja on nyt siellä rauhassa, joka ajatus sitte lohduttikin tuota hyvää rouvaa siihen määrään asti, että hän kiireimmiten saattoi laskea jokaisen saran kylvön, kuinka monta mittaa siihen menee.
Hänen vapaahetkensä olivat harvat, ja usein hänet kutsuttiin pois kesken hänen lyhyttä lepoansa. Täti ei saa olla viittä minuuttia rauhassa, luulen minä sanoi Helka eräänä päivänä nyt jo kolmannen kerran tätiä huudetaan, sitte kuin tänne istuimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät