Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kyttä jousensa viritti, Sihtas, tähtäs laukaisi: Siihen sorsanpojat sortui. Sopikatte, sorsanpojat! Kättä anna, veikko! NUORI JOUKO. Tässä. Tietäisit mitä minussa Herätti kytevä kevät: Kaksi kiihkoista halua Talven kaiken hautunutta Niinkuin koski kohvan alla: Raju rakkaus on toinen, Taudin kuumeisen tapainen; Toisen on nimi musta mieli, Rakkauden synkkä varjo.
Pidätti karkurit hän; pelkureille Hän harvinaisell' esimerkillänsä Nauruksi teki kauhun; niinkuin kaisla Edestä purjelaivan, niinpä väistyi Hänenkin keulans' eestä miehet; miekka Kuin surman leima, sattui, mihin tähtäs. Hän päästä jalkaan oh pelkkää verta; Jok' askeletta seuras kuolinhuokaus.
Kolmen jääkärin näin mä viidast' ilmenevän; minut äkkäsi nuo ja he tähtäs, ampui, vaan ohi kaikki; ma nahkani huomasin ehjäks, julmana jännittäin hanan, ammuin, sattuen yhteen. Vimmaan laukaus sai nuo toiset kaksi, ja tullen pistimin oikaistuin, mua kohti he hyökkäsi kostoon. Taistelu alkoi, selviydyin mä, ja henkeni säilyi.
Tanssijain ja istujoiden rivein Välitse hän turhaan pyrki, vihdoin Täytyi tulla valoon laattialle. Halpa puku yllään, soman päänsä Kiharoissa valkokukka-vanne, Astui hän, ja kaikki häntä tähtäs, Astui ujostellen yhä eemmäs, Kunnes seisomaan jäi kreivin viereen. Se ol' Jenny. Immen posket hehkui Kuumemmin kuin ruusun, lempee silmä, Maahan luotu, kartti katsojoita.
Hiukan joskin vanhuudesta vapis vaarin käsi, Anssin nuoruudesta, sitä varmemminpa tähtäs isä, kun hän pyssyn liipasinta painoi. Missä rynnistykseen komennettiin, ketjuun vihollista vastaan, siellä kantoi Anssin nuoret jalat eellä isän sekä vaarin. Mutta missä tuli puolustaa, ei rynnistellä, niinkuin muuri seistä, siellä seisoi vaari vankkumatta. Paon taito oli jokaiselle yhtä outo.
Olimme enemmän jo vuorta nousseet, enemmän vaatinut tuo Päivän rataa kuin luullut aatoksein ois askartava. Hän, jonka sielu aina eespäin tähtäs, nyt lausui: »Pääsi ylös nosta, aika ei enää ole aprikoiden käydä. Kas, tuolla enkel' eräs aikoo tulla päin meitä: katso, Päivän kuudes piika jo palaa armahilta askareiltaan.
Päämiehell' äänti: "silta te, jos voitte, rikkokaa, Jos ette voi, niin viimeiseen verehen taistelkaa; Hukassa kaikk' on, taaksemme jos Ryssät pääsevi. Apua saatte, huolta ei, tänn' entää kenraali." Takaisin riensi. Joukkomme pääs tuskin sillallen, Kun toisen rannan töyrylle tulj joukko Ryssien. Se laajeni, se tihjeni, se tähtäs, paukahti, Tulj Suomalaista kahdeksan sen ensi uhriksi.
Sankar'joukossa hälveni Nyt humina kuin huokuvan aallon; Ja yksin tyynnä, julmana paikallaan Vaan Fjalari seisoi odottaen. Mutt' Hjalmar, voittaja, pani ääneti Aseensa hurmekannelle laivan; Isänsä eteen sitten hän astui näin Ja nöyränä vaipui polvillehen. Ilmassa miekka Fjalarin välkähti, Sen isku päätä Hjalmarin tähtäs. Se lankesi ja kypäri kilahti, Mutt' ehjänä Hjalmar seisovi viel'.
Olimme enemmän jo vuorta nousseet, enemmän vaatinut tuo Päivän rataa kuin luullut aatoksein ois askartava. Hän, jonka sielu aina eespäin tähtäs, nyt lausui: »Pääsi ylös nosta, aika ei enää ole aprikoiden käydä. Kas, tuolla enkel' eräs aikoo tulla päin meitä: katso, Päivän kuudes piika jo palaa armahilta askareiltaan.
Levottomin silmin vaimo aina Katsoi pikkulasta povellansa; Mies se tähtäs aina polun päähän. Ikävöiden veikkoansa sieltä. Virkattu ei sanaa; sirkka yksin Kirkui heiniss', sorsa lammikossa Ynnä joskus äidin rinnall' lapsi. Näinpä päivä hiljaksensa päättyi. Vaan kun aurink' uupui vuorten taakse, Paikallaan viel' istui Aatu, sentään Viilall' enää vihlomatta rautaa, Urkkien vaan yhä polkutietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät