Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Ei", sanoi kreivi totisesti ja vakaasti: "Ei; minä kärsin nuoruuden erehdyksestä loppuun asti. Minä olen itse siihen syypää, ja sen tähden pitää minun siitä kärsimäänkin.
LIINA. Hän sanoi, että tädin pitäisi olla varovaisempi. Hyi Kaarlo, minä en tunne sinua enää samaksi ihmiseksi kuin ennen; viime aikoina olet muuttunut vallan toisenlaiseksi. KAARLO. Mutta olenko minä nyt syypää tähän kaikkeen? LIINA. Parempi olisi ollut kuin olisin saanut hukkua sillä kertaa kuin sinä hyppäsit meteen ja pelastit minun. KAARLO. Joko se historia taas otetaan esille. LIINA. Jo.
Hän hiipii yöllä majastaan, varastaa muutamia perunoita, lypsää jonkun lehmän tahi näpistää jotakin muuta hiukan. Ryöstöön maanteillä, toisten huoneisin varkain tunkemiseen ja murhaan on hän harvoin syypää. Jos Irlantilainen tekee murhan, tapahtuu se kostoksi, eikä koskaan ryöstön himosta. Samoin myös hän ei koskaan varasta rikastuakseen, vaan pelastaakseen itsensä ja perheensä nälästä.
Se ajatus, että minä tavallaan olen syypää teidän onnettomuuteenne, on melkein tehnyt minut hulluksi, ja kuitenkin matkustin minä pois näiden ihmisten kanssa; sillä mitä minusta olisi tullut, jos polisi olisi saanut meidät ilmi? Mutta kohta hylkäsin minä ne kaikki, ja vaikka nyt elän kurjuudessa, usein ilman leipäpalastakin, niin on sieluni kumminkin rauhallinen!
Yhtynyt ei iloon rastaan, hymyyn hymyillyt ei vastaan, astui tuiski ainoastaan. Hukkaan hälle, hukkaan vainen hymyi, keikkui kaunokainen, laps ei enää, viel' ei nainen. Kallein kevättunne turhaan! Vaan kuin syypää suureen murhaan, rauhaansa mies etsii turhaan. Ehti ohi parahiksi, tuntee: "Rikkomattaan miksi joutuu jotkut syyllisiksi ?"
Käy vaan hänen kimppuunsa, seppä, ja kalkuta häntä aikalailla, niinkuin et vielä koskaan ole kalkuttanut alaisintas! Se roisto on sekä syypää murhaan että valapattoinen.
Nähdessään vielä elonmerkkiä pojassansa, kreivi sangen iloisena pani hänen hellästi vuoteelle ja vanha Stein tutki tarkasti ja varovasti kaikkia hänen jäseniänsä vakautuaksensa, ettei kädet eikä jalat olleet poikki. Tällä välin poika jo hymyili, nyykyttäen ystävällisesti isälle. Ei minua mikään vaivaa, isä, hän sanoi. Vaan enhän minä ollut syypää jalan liukahtamiseen jalustimesta.
Ja koska Longobardin hammas puri taas Pyhää Kirkkoa, sen siipein alla apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui. Nyt näistä päättää saatat niiden suhteen, joit' yllä syytin, ynnä syntiensä, jotk' ovat turmionne kaiken lähde. Yks yhteismerkin puolueesen sitoo, sen sijaan toinen keltaliljat keksii: on nähdä vaikeaa, ken suurin syypää.
CYMBELINE. Mun silmäni ei siihen syypää ollut, Sill' ihana hän oli; eikä korva, Se mairetta vain kuuli; eikä sydän, Se katsoi muotoon. Rikost' oisi ollut Epäillä häntä; mutta tyttäreni! Sanoa sinä voit, ett' olin hupsu, Sen tunnet katkerasti. Taivas, auta!
Elämän helyt ja hesut ovat häneltä silloin jo tiessään. Mutta neljäkymmentä! Niin neljäkymmentä, ja virkaa vailla ja ilman elämän kumppalia! Tällaisessa asemassa olin minä nyt, enkä totisestikaan minä ollut siihen itse syypää.
Päivän Sana
Muut Etsivät