Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Hovimestari siis meni Ramornylle ja lääkärille, jotka nyt melkein aina yhdessä olivat, ilmoittamaan, että toinen naisvangeista oli päässyt pakoon. Pieninkin seikka jo herättää syyllisen epäluulot. He katsahtivat toinen toiseensa hämmästyksellä ja sitten menivät yhdessä Katrin pieneen kammariin, tiedustellakseen Loviisan pakoa ennen kuin hän olisi kerjinnyt mitään peittämiskeinoja keksiä.
Sen perästä kun puolipäivän-messu oli pidetty, luettiin juhlallinen rukous, että Jumala armossaan suojelisi viatonta ja saattaisi syyllisen ilmi, ja sitten käskettiin Eviot'ia, ritari Ramornyn hovipoikaa, lähenemään paaria. Hän teki sen epävakaisella astunnalla.
Pykälä kuului: "Mutta jos nyt niin tapahtunut on, että pormestari tai kylänvanhimmat syypääksi johonkuhun puolueellisuuteen nähdyt ovat tahi tieten taiten vääryydellä loukanneet jonkun oikeutta ja kunniata, niin tahdomme me totisella ankaruudella asian huomioon ottaa ja syyllisen tilille vetää".
Niin myöskin onni sokkona kulkee, valitsee poikasen viattomat kiharat, milloin taasen kaljun, syyllisen päälaen. Ikuisten, rautaisten lakien pakosta täytyy meidän olemassaolomme kehä käydä umpeen. Ainoastaan ihminen kykenee mahdottomaan, hän yksin valikoi, erottaa, tuomitsee, hän vain voi hetkelle kestävyyttä antaa.
Hän, joka ei ennen ollut ketään pelännyt, hän pelkäsi nyt provastia, ja hän pelkäsi häntä yhä enemmän, kuta enemmän provasti salasi aikeitaan ja ajatuksiaan. Kapteeni näki selvään, että provasti hänessä tiesi pienen poikasen katoomiseen syyllisen; hän tiesi myöskin, että provasti ei laiminlyönyt mitään, saadaksensa selkoa tähän hämärään.
Luulen sinua riivatuksi!« huusi majuri innostuneena. «Milloin olen minä tällaisissa asioissa leikkiä puhunut! Sinä kysyit: pitääkö syyttömän kärsiä syyllisen tähden? Saman kysymyksen teen minä sinulle. Mitä olen minä tehnyt, että minulle kaikki ihmiset nauraisivat ja sanoisivat: tuossa menee majuri s, jonka vävyn veli on saanut raippoja varkauden tähden ja vihdoin kuoleman mestauspaikalla!«
Elävästi muisti nyt kapteeni näitä aikoja ja hän, kuta kauemmin laulua kuuli, takertui sitä enemmän kuluneiden aikojen lumouksiin, jotta hän vihdoin luuli näkevänsä edessänsä sen, jonka rakkaus hänestä olisi voinut tehdä hyvän ihmisen, mutta joka hänestä, kun hän hänen hylkäsi, sai syyllisen kaikkiin rikoksiin syyllisen. Kauan seisoi kapteeni siinä neiden laulua kuunnellen.
Ne saapuvat, aavehet yölliset, ne tunnon tuskat ja pimeydet, ne pistot syyllisen sydämen ja ne pistävät syvällen. Ja erakko tutkivi itseltään: Mulle vilkkuisko ikkunan valo? Se ei mulle vilkkunut ennenkään. Munko ois tämä suuri talo? Ei, ei, minun mökkini pieni on vain. Tää lienevi linnoja unelmain? Mill' oisin ma ansainnut, onneton, näin kirkkahan auringon? Taas muuttavi laulu se muotoaan.
Taivaan nyt syliini suljen, enkä huoli vaikka koko maailma meitä vastaan olisi. Minä puolustan sinua, minä etsin oikean syyllisen vaikka maailman äärimmäisestä kolkasta, ja hänen pitää saaman ansaittu palkkansa, pitää monenkertaisesti saaman tuntea ne vaivat, jotka sinä syyttömänä olet saanut hänen tähtensä kärsiä. Minä poloinen, mitä olinkaan tehdä?
Se on sellainen muutos että, kun katala raukka vihdoin tuomitaan hirsipuuhun, hän väristen katsoo takaisin siihen hetkeen, "joka vapisi kahden maailman välillä" viattoman miehen maailma ja syyllisen miehen maailma ja sanoo pyhälle, korkeasti sivistyneelle, järjelliselle, intohimoja paitsi olevalle papille, joka ripittää häntä ja sanoo häntä "veljeksi": "Paholainen sen päähäni pisti."
Päivän Sana
Muut Etsivät