Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Hyvinhän oli siis tiettävä, että, jos heidän tunteensa olisivat tulleet ilmi, olisi Niemimäkelän isäntä niin julmistunut, ett'ei olisi varmaa, mikä siitä viimein olisi tullut; ja niin täytyi kumminkin heidän salata kaipauksensa sydämensä syvimpään loukkoon, toisilleenkaan niitä ilmoittamatta.
Sillä sen säästän minä vain vertaisilleni voimassa ja ylpeydessä. KAIKKIVALTA: Olet julma. LYYLI: Olen oikeuden-mukainen. KAIKKIVALTA: Mitkä ovat ... sinun tunteesi ... minua kohtaan ... tällä hetkellä, Lyyli? LYYLI: Ylenkatson sinua sydämeni syvimpään. KAIKKIVALTA: Saatan olla ylenkatsottava. Mutta silloin olen sitä vain hänen tähtensä, jota rakastan toisena taattonani. LYYLI: Häntä vihaan minä.
Me hyökkäsimme äkkiarvaamatta kolmen veneen kimppuun, ajoimme ranskalaiset pakoon, otimme veneet haltuumme ja upotimme ne käskyn mukaan erään salmen syvimpään paikkaan; Ylä-Kanadan metsäläiset taitavat tänä talvena tehdä huonot kaupat tavaroillansa.
"Kyllä, äiti", vastasi Henriette, joka keskusteltuansa Fennefos'in kanssa oli vaipunut syvimpään alakuloisuuteen; hän vavisten läheni äitiä, sanoakseen hyvää yötä, vaikka aurinko oli vielä korkealla taivahalla. "En tahdo sanoa sinulle hyvää yötä, ja ilman illallista saat olla", sanoi äiti sulkien oven.
Kun minä kerran toisensa perästä olin koettanut taivuttaa häntä, hyppäsi hän vihoissaan pystyyn ja vannoi kruununsa kautta, että se, joka vielä kerran uskaltaisi rukoilla armoa pettureille, heitettäisiin syvimpään vankilakomeroon. Silloin vaikenimme me kaikki. "Paitsi yhtä. Vain Atalarik, lapsi, ei säikähtänyt siitä. Hän itki ja rukoili ja riippui äidinisänsä polvissa kiinni." Camilla vapisi.
Hän kuin enkel' oli puhdas! OTHELLO. Hänet Cassio raiskas; kysy mieheltäs. Syvimpään helvettiin sa minut noidu, Jos tähän tuhotyöhön täydet syyt Ei johtaneet mua. Miehes tietää kaikki. EMILIA. Mun mieheni? OTHELLO. Sun miehes. EMILIA. Ettäkö Hän oli uskoton? OTHELLO. Niin, Cassion kanssa.
Hyvin voipi kyllä arvata, miten sellainen hävittömyys suututti kuningasta ja meitä kaikkia muitakin. Mutta mitäs me sille voimme? Tolstoy puhui totta. Kuningas olisi kyllä itse mielellänsä matkustanut Konstantinopel'iin, keskustellaksensa itse personallisesti sultaanin kanssa, mutta ei saanut, ei suvaittu sitä. Meitä nöyryytettiin syvimpään pohjukkaan saakka.
Ihanata tuolla ylhäällä oli! sanoi hän vähän viivähtäen. Onko sinun vaikea lähteä kanssani tuonne alas? kysyi Jooseppi. Vaikka sinä veisit minun syvimpään maan-alaiseen kaivanteesen, mihinkä ei ikänä päivän valo pilkoittaisikaan, tulisin kuitenkin kanssasi, en mitään kysyisi, en valittaisi! sanoi Wappu, ja hänen äänessänsä oli niin ihmeen vieno värähdys, että Jooseppi sumeentui.
Vaan joka minun täytyy uskoa kumminkin teille, herra, sillä yksin te voitte auttaa minua siinä toimessa, jonka Hänen Majesteettinsa kuningatar on antanut täyttääkseni. Onko salaisuus teidän? Ei, herra, se on kuningattaren. Onko Hänen Majesteettinsa valtuuttanut teidät uskomaan sen minulle? Ei, herra, päinvastoin on minut velvoitettu syvimpään vaitioloon.
Sitten hän heti lähetti sananviejän saattamaan kreiville yhtä valheellisen panettelukirjeen, syytti Genoveevaa, puolisoista hurskainta ja viattominta, uskottomuudesta ja kunniattomuudesta ja heitätti hänet sitten linnan syvimpään torniin. Golo tunsi tarkalleen isäntänsä luonteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät