Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Väki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Miss' on otso syntynynnä, rahankarva kasvanunna? Tokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa?" Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla! Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien.
«Vaan ma luotan Luojahani, Heitän huoleni hänehen, Ku on orvonkin isänä Ja tukena turvattoman; Ehkäpä vereni vielä Hävyn huuhtovi minusta, Jonka viljon veljyeni Mulle surmaksi sukesi». «En ole siksi syntynynnä, Sen jo tunnen ja tajuan, Tässä sammakon tavalla Kaislikoissa kykkimähän; Enkä orjaksi ylennyt, Härkien hätyyttäjäksi, Kasakaks' en kasvanunna, Mieron heinämies rukaksi».
Emo ennätti kysyä, vaivan nähnyt vaaitella: "Mitä itket, poikueni, nuorna saamani, nureksit, olet huulin hyypynyisin, nenän suulle langennuisen?" Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on maammo, kantajani! Jo on syytä syntynynnä, taikoja tapahtununna, syytä kyllin itkeäni, taikoja nureksiani!
Muut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta, mist' on rauta syntynynnä, kasvanunna koito kuona." Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tieän rauan synnyn, arvoan alun teräksen: ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksiä, rauta nuorin veljeksiä, tuli kerran keskimäinen. "Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala, ilmasta ve'en eroitti, veestä maati manterehen.
Herra suuri syntynynnä, Läsnä luotuen lunastus, Syntynyt samana yönä Bethlehemissä pehussa; Vaan jos merkkiä anotte, Tahdotte todemmin tietää: Kapaloiss on kaunis lapsi, Poika soimessa suloinen, Ei tiedä tätä Herodes Eikä parvi pappiuden, Eikä Ruomin ruhtinatkaan; Teillen on tämä sanottu Jalon juuresta Jumalan." Kohta ilmestyi enämpi.
Vaan en saata vaiti olla, Lapsilleni lausumatta, Koska juoksevat kovasti Itkien isän sylihin Pelvon kanssa kauhe'imman, Syytä kyllältä kysyvät Isältänsä itkusuulla, Mistä paisuu paksu pilvi, Synkeys on syntynynnä, Ilmahan isot jyrinät, Peljättävät paukkaukset, Joista tuli tuiskuaapi, Liekki suuri leimahtaapi, Jota kaikki kauhistuvat; Sekin suurin syntisistä, Paatunut pahoissa töissä, Silloin toki siunoaapi Kuolon pelvosta kovasta.
Nyt lupaustaan muisteleepi Wolmari Ja herää heti unestaan; Vivahtelevat silmänsä nyt oudosti, Ja veri katoo kasvoiltaan. Kovasti vihdoin tarttuu käteen veljensä Ja lausuu: "valta sulia on, Siis valitse, vaan orjatar sä valitse; Tuo neitonen hän vapaa on. Jok' enkeliksi onpi syntynynnä, hän On vapaa synnyinhetkestään; Nyt hälle vapauden annan, lahjaks ei, Vaan julki vahvistukseksi."
Kyllä mä sukusi tieän, Sukusi ja syntysiki, Kanssa kaiken kasvantasi: Tuoll' oot tuuli syntynynnä Tuiman tunturin laella, Sua on sitte tuuitettu Aavalla meren selällä, Ulapalla aukealla! Loitsurunot. METS
Päivän Sana
Muut Etsivät