Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Jos Hamlet hänt' ei lemmi Eik' ole järjiltään siis senvuoks mennyt, Niin virkamiehenä en pyydä olla, Vaan auran kurkeen tartun. KUNINGAS. Tehdään se. KUNINGATAR. Mut, kas, kuin synkkänä hän käy ja lukee, Tuo raukka, tuolla. POLONIUS. Pois, ma pyydän, menkää. Het' isken häneen kiinni; saanko luvan? POLONIUS. Kuin voitte, hyvä Hamlet prinssi? HAMLET. Hyvin, Jumalan kiitoa.
Loisteen sijasta näkivät Lejonborgin silmät uuden paperin, joka oli samoin kuin äskeinenkin kirjeen muotoon taitettu. Sen lisäksi esiintyi kreivi V. nyt jälleen katse yhtä synkkänä ja otsa rypyssä kuin äsken Lejonborgin saapuessa hänen luokseen.
Mutta ennenkuin he ehtivät paikalle, kuulivat he Nazariuksen tuskallisesti puhuvan: "Herra, he veivät hänet ja Ursuksen Esquilinuksen vankilaan... Me kannamme toista ruumista! Hänet he veivät jo ennen puoliyötä!..." Petronius palasi kotiin synkkänä kuin rajuilma. Hän ei yrittänytkään lohduttaa Vinitiusta. Hän tiesi, ettei Lygian vapauttamista Esquilinuksen vankilasta ollut ajatteleminenkaan.
»Vaikka ois sata mestarii, niin viskoisin», vannoi Manasse synkkänä, viskasi taas härkää ja uhkaili: »Ja jos nyt tulisj tuohon mestarj, niin löisin nyrkillä ja potkaisisin niin jotta tuntuisj!» He nauttivat jo siitä löylytyksestä. Hiku pieksi kepillä tietä ja uhkasi: »Ja mie kun tällä kepillä näin veteleisin selekään, niin ihan makkarat nousisj... Eikö nousis, Manasse?»
"Syystä että hän luuli minun olevan köyhän, että näki, kuinka epäröin ja häpesin kaupitellessani omaisuuttani, että olin onneton, sentähden hän minua kohteli ivallisesti ja ylenkatseellisesti", sanoin itsekseni nyyhkytyksien välissä ja tuijotin melkein epätoivoisena virtaan, joka synkkänä ja raivoisana kohisi sillan alla, "oi, kuinka kurjaa, kuinka halpamaista, kuinka sydämetöntä!
Tai onkohan se innoissansa nyt, Kun milloinkaan ei viel' oo väsynyt, Vai tanssiiko ja leikkii matkallansa, Kun näkee synkkänä niin maailmansa? Niin koski on kuin ijankaikkisuus: Ei se lakkaa vaikk' on päivä uus', Se kertoilee vaan synnyin-sanojansa, Ja ääni kuuluu kolkkoon maailmaan.
Ranskan rannikko häämöitti synkkänä ja pimeänä etelässä, mutta anglosaksien, keltien ja normannien maa näyttäytyi iloisimmassa auringonvalossa. Tämä oli hyvä enne, ja se toteutui, sen tahdon nyt jo ilmaista, tällä kertaa loistavasti.
Suljetut huoneet olivat kuin äsken umpeenmuurattuja hautoja, ja useimmat ikkunat oli valkeilla liinoilla verhottu. Tuon tuostakin jyrisivät raskaat kärryt kaduilla. Niitä ajoi synkkänä ja verkalleen mies, joka päästä jalkoihin asti oli verhottu mustasta vahakankaasta tehtyyn mekkoon ja naamariin, joka teki hänen ulkomuotonsa kahta kamalammaksi.
Paljon ei sinä päiwänä Perälässä puhuttu, mutta kaikista wähemmän puhui Juho. Hänellä ei ollut tänään työn halua; synkkänä istuskeli hän waan. Hän olisi mielellään ollut iloinen nyt, mutta hän ei woinut. Sanomaton tuska tuntui häntä ahdistawan mikä? sitä ei hän tiennyt itsekään; mutta siltä waan nyt tuntui, että hän oli kadottanut paljon, mahdottoman paljon.
Sensijaan että Juhani olisi iloinnut vältettyään läheltä uhkaavan kuoleman, näytti siltä kuin hän ei siitä lainkaan välittäisi... Murjotti vain synkkänä ja milloin hän katsoi Anttiin, tuli hänen silmiinsä selvä vihan ilme.
Päivän Sana
Muut Etsivät