Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. syyskuuta 2025
Sinutko saisi omakseen isäsi murhaajan poika, hänkö, joka toimitti oman äitisi monivuotiseen vankeuteen, omistaisi sinut, ihanimman olennon, jota auringonsäteet koskaan ovat koskettaneet? raivosi pellavatukkainen. Hänkö herkuttelisi sinun käsivarsiesi syleilyssä, humaltuisi sinun huultesi hunajalla ja sulaisi sinun povesi lämmössä ... hänkö, hänkö?... Ajatuskin siitä saattaa minut mielipuoleksi.
Kuinka olisi Liisa itse voinut niin monessa syleilyssä pysyä kylmänä? Eikö hän itsekin ollut vastannut noiden niin vihaamiensa ja inhoamiensa miesten hyväilyihin? Tietysti oli. Kumma kyllä, ei Liisa tuosta ajatuksesta käynyt vastenmielisemmäksi hänelle. Päinvastoin rakkaammaksi ja kalliimmaksi. Mitä siitä, jos sadat olivatkin häntä suudelleet!
Kuolemani on lähellä; kaukana teistä kuolen rakkauden ikävääni." "Ystävä, sulje minut niin lujasti syleilyysi, että tässä syleilyssä meidän sydämemme särkyvät ja sielumme vapautuvat! Vie minut siihen Autuaitten Maahan, josta muinoin puhuit, maahan, josta ei kenkään palaa ja jossa suuret sävelniekat kaiuttavat loppumattomia säveliä. Vie minut sinne!" "Niin, ystävä, sinne vien sinut.
Siellä viime maljan juomme syleilyssä tyttöjemme, kunnes kuolon kylmyys ruumiin hermot hyytää tykkänään. Yhtä kauan kuin maan rataa eetteriset aallot huuhtoo, nähdään meidän hyiset ruumiit huipussa maan akselin muistopatsaina; ne kertoo tuhansille tähtösille haluist' aina häipyneistä, pettyneistä toiveista. Lopetettuaan laulun hän löi soittimensa pirstoiksi reelinkiä vastaan.
Eipä jalo neiti istununna Kauvemmin, kun kasvi kuihtuneena Kastett' oottaa päivän laskettua, Ennenkun jo kyynel hällä vuoti Poskille, ja kun hän surren lauloi: "Sydän kun se toisen syömmen kohtaa, Vähäks muuttuu, mik' olj ennen kalliin, Koto, maa ja taivas, vanhemmatkin, Enemmän kun maa on syleilyssä, Näkyy silmiss' enemmän kun taivas, Silloin isän tahtoo, äidin neuvoo Salahuokaus on kallihimpi.
Minä olen Hiiden kontion kaatanut, vaan sen kanssa syleilyssä kaaduin myös itse kuolevan karhun alle. Tämä muukalainen", hän osoitti vedenkarvaisella istujaa, "luuli minut kuolleeksi, sieppasi karhulta pään ja vei sen isällenne palkintoaan periäkseen. Sillä isänne oli vannonut antavansa tyttärensä sille ritarismiehelle, joka yksin kaataisi hiiden kontion.
Babet oli luultavasti tarttunut poikaansa ja vienyt hänet mukanaan kuolon syleilyssä. Mikä hirveä tuska! Olisin tahtonut kuolla, laskeuduin vähitellen alas löytääkseni heidät mustan veden alta. Vaan kohta kun aalto kosketti pikku Marian kasvoja, taistelin jälleen epätoivon voimilla, päästäkseni rannalle.
Elsa itki myöskin ja kiihkeästi. Säälin tunne purkausi itkuun, mitä ei saanut helposti tyynnytetyksi. Ja syleilyssä kyynelten mukana nousivat kaikki hellät tunteensa äitiä kohtaan kätköistään. Aivan puutteelliseksi, vajanaiseksi ja mitättömäksi tunsi hän nyt sen ilon ja riemun, jonka osallisuudessa hän itse oli, jollei äiti olisi mukana.
Hänellä on myrskynsä, tulikuumat päivänsä, jolloin hänen vetensä on auringon polttavassa syleilyssä, hänellä on ihanat, ruusunväriset, äärettömän hempeät tähtiyönsä. Ja hän on kantaisä, perustaja, hedelmöitsijä, hän on luonut Sudanin, lahjoittanut sille lukemattomia aarteita, hän on puolustanut sitä lähellä olevia erämaita vastaan ja muodostanut sen hedelmällisestä mudastaan.
Minä pelkäsin vaan että saisin kuolla teitä näkemättä. Mutta te olette täällä, ja nyt he saavat ampua minut. Kun olen saanut olla neljänneksen tuntia teidän kanssanne, olen valmis." Vähitellen oli hän vetänyt luokseen Françoisen, joka nojasi päänsä hänen olkapäätään vasten. Vaara vei heidät lähemmä toisiaan. Tässä syleilyssä unhottivat he kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät