United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Gotelindis, minä annan sinulle anteeksi! Tapa minut, mutta anna sinäkin sielulleni anteeksi." Ja vesi nousi yhä ylemmä. Se aaltoili jo ylimmällä portaalla ja lainehti vähitellen parvekkeen lattialle. "Minäkö antaisin sinulle anteeksi? En koskaan. Ajattele Eutarikia!" Sihisten räiskähtivät vasemmalta tulikuumat suihkut Amalasuntan päälle.
Sydämmessä paloi tuli, kuumempi kuin liekki tuvan liedellä. Suloinen olisi hänen ollut istua Alfin vieressä, mutta ennen tahtoi hän vaikka tuhannen kertaa kuolla, kuin istua orjan istuimelle. Hänen sydämmensä kiehui. Tulikuumat kyyneleet purkautuivat kiehuvasta lähteestä ja virtasivat pitkin poskia. Hän vilkasi ulos yön pimeyteen. Tuolla alhaalla rannassa seisoi kookas vartalo.
Vielä muutamia tuokioita, ja pilvet, jotka olivat kokoontuneet taivaalle, alkoivat taajoina lumihöytäleinä tupruta maan päälle. Muudan niitä pyryilmoja, jotka hirmuisuudessa ovat miltei Saharan myrskyjen kaltaiset, kun hieta-aavikon tulikuumat aallot vyöryvät karavaanien jälkeen, saavuttavat ja tukehuttavat ne, oli syntynyt.
Pala, pala heinä! vieri, vieri virta! Pyhä, pyhä elämän on helskyvä pirta. Kukka on kasvanut erämaan sannassa, puna-raakku auennut aavikon rannassa. Erälaivat soutaa, ihanansa Intian prinssi nyt noutaa. Tulikuumat niinkuin askelet allamme huulet heljät hiiluvat saatettavallamme, varsi kuin palmu, silmän suuren nurkassa nukuttava valmu.
Hänen pienestä rinnastansa nousi syvä huokaus taivaitten Herralle, että hänkin vielä kerran voisi niin päättää matkansa maailmassa, että sais kuoltuansa tuon ikävöidyn vanhurskauden puvun ja sitä autuaitten seurassa kantaa. Kun hän siinä järjesteli vaatteita jonkunlaiseksi nyytiksi ja tulikuumat kyynelet tippuivat vaatteiden päälle, aukaistiin tuvan ovi ja sisään astui Lemströmska.
Hänellä on myrskynsä, tulikuumat päivänsä, jolloin hänen vetensä on auringon polttavassa syleilyssä, hänellä on ihanat, ruusunväriset, äärettömän hempeät tähtiyönsä. Ja hän on kantaisä, perustaja, hedelmöitsijä, hän on luonut Sudanin, lahjoittanut sille lukemattomia aarteita, hän on puolustanut sitä lähellä olevia erämaita vastaan ja muodostanut sen hedelmällisestä mudastaan.
Ja ilmestyipäs epäiltävä ken, Ma ammuin oikein, lähetin jo kuumat, Tulikuumat luodit ruojan ruumiisen. Mut toisekseen myös sattua voi vielä, Ett' inha ruoja tää, hän samoinkin, Ties oikein ampua, ja, oi, en kiellä, Mun vuotaa haavat, verryn kuivihin. On avoin vartio! Mun vuotaa haavat. Yks kaatuu, toiset työtä jatkamaan! Mut voittaen ma kuolin, aseet saavat He ehjät multa, sydän särkyi vaan.