Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Lampaan ulkomuotoa Yllään vain he kantaa; Vaan ei Jesus saanutkaan Sydänt' uutta antaa. Sydän uusi uudistaa Mielen kokonansa, Todistaapi muille myös Olemisestansa. Itsessään on köyhä, ken Elää Jesuksessa. Hän ei enää eläkkään Itsehurskaudessa. Hän vain elää armosta, Jonka Jesus antaa. Tarpeistaan hän pyyntönsä Jesukselle kantaa.
Ma uskoin: tuoss' on kaikki maan Ja taivaan kauneus; Hän jalon, armahan on vaan Ihana asumus. Ja sydämeni pyhimpään Jo kuvan ylensin, Luo alttarin, ja edessään, Kuin pappi, suitsutin. Vaan kuva kauan mykkä on, Ei sydänt' ollenkaan; Kun vastaa, kylm' on, tunnoton "En lemmi" huulillaan. Jumala ilman lempeä, Jääpatsas kylmä vaan! Kuin marmor'kuva, henkeä Jok' ei saa luojaltaan.
SOITTAJA. Hyvä herra, pamppu tuppeen ja järki esiin. PIETARI. Varokaa järkeäni. Kyllä teidät järkeni pehmittää, vaikka kärkeni pistänkin tuppeen. Vastatkaa minulle niinkuin miehet: "Kun mieltä vaivaa kärsimys Ja tuska sydänt' ahdistaa, Niin soiton hopea-helähdys" Miksi "hopea-helähdys"? Miksi "soiton hopea-helähdys"? Mitä sanotte te, Suolikieli? SOITTAJA. He, siksi, että hopealla on heleä ääni.
TROILUS. Sanoja, sanoja, vain sanoja, Sydänt' ei lainkaan! Toimet toisaall'. on. Hän viekkain sanoin lempeäni ruokkii, Mut teot niin, ne toisen maita kuokkii. Neljäs kohtaus. Troialaisten ja kreikkalaisten leirin välimaalla. Hyökkäyksiä. THERSITES. Nyt he ovat tukkanuottasilla. Menen katsomaan.
Koitelkaa mua: kaikki Sanasta sanaan kerron; sit' ei koskaan Tee hulluus. Herran tähden, sydänt' älkää Hivelkö sillä voiteell', että tässä Vaan hulluus puhuu eikä oma rikos; Se haavan peitteeks vaan luo hienon kalvon, Mut alla häijy märkä myrkkyänsä Levittää salaa. Tunnustakaa synti, Katukaa vanha, välttäkäätte uutta, Ja rikkaruohoon älkää lantaa panko, Ett'ei se höysty. Anteeks hyveeni!
Mä sydänt' etsin sieltä, täältä, Maan mustan multapallon päältä, Vaan silkin, kultakuoren alta En löydä vertaa maailmalta, Sydämen vertaa kotoisen. Kotoni köyh' on mökki vainen, Salossa Suomen seisovainen. Vaan matalan sen orren alta Petäjä maistuu mairemmalta Kuin voit ja vehnät vierahan.
Niin tyttöin keskelt' ennen aikaan, Kun sydänt' etsin lempiväistä, Sydämen tuskan tuiman sain; Vaan milloin viisastuin ma, milloin? Kun vanhat jäi, taas uutta hain. Muut kenties viisastuu, kentiesi, Mun älyni vaan luonto voittaa Tää katkeraa on tunnustaa. Tiet' oikeaa on turha koittaa Mun omin neuvoin vaeltaa. Mies tomuisesta kaupungista astui Maaniityn laajan kukkatanterelle.
Irvikuvana, Häijysti inhoittavana, nyt näen Edessäni tuon julman Molokin. Hänelle arvo-istuinten himosta Mä viattoman oisin uhrannut, Ja sitten, kauheasti pettyen Turhuuden markkinoilla, nielaissut Sisääni myrkyn, jok' ois hävittänyt Mun sieluni ja ruumiini. SANNA. Ja mun Sokaisi ahnas loistonhimo vaan: Jaloa, ihanaa ja ylhäistä Näin kuoressa, en sydänt' tutkinut.
KUNINGAS. Tule, Hamlet, tämän käden sulle annan. HAMLET. Anteeks suokaa: väärin teille tein; Mut anteeks, nimess' aateluutenne! Tää seura tässä tietää, ja kai tekin Olette kuullut, että raskas synkkyys Rasittaa mieltäni. Mit' olen tehnyt, Mi teissä sydänt', arvoa ja tunnett' On loukannut, sen hulluntyöksi väitän. Laertestako Hamlet loukkais? Ei!
NORFOLK. Vihollinen jo suon on tällä puolen: Tapellaan ensin, sitten tapetaan. RICHARD. Tuhannen sydänt' uhkoo povessani. Etehen sotaliput! Käykää päälle! Ja vanha tunnussana, santta Yrjö, Se lohikäärmeen vimman meihin luokoon! Eteenpäin! Kypäreillämme on voitto. Neljäs kohtaus. Hyökkäyksiä. CATESBY. Lord Norfolk, apuun, apuun kuninkaalle!
Päivän Sana
Muut Etsivät