Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Moniki pohatan poika Kovin on koiltahan kopia, Suvultansa sangen suuri; Sinä köyhä poika rukka Et oo koiltasi kopia, Suvultasi aivan suuri. Moni sun mustaksi sanovi, Tervaskannoksi tekevi, Pahaksi panettelevi, Tuhmemmaksi tunnustavi; Voit sa olla muien musta, Minun kaunis ja hyvänen, Minun mielestä metonen, Voisirunen silmästäni.
Vaan moniki Saaren saksa, Ja moni pohatan poika, Onpi koiltahan koria, Suvultansa aivan suuri; Käyvät kullassa kosihin, Hopiassa heilumahan. Mie en oo koiltani koria, Suvultani aivan suuri; Mie valitsen varrellani, Otan muilla muovoillani, Kuiskutellen, kaiskutellen, Tyttöjä tykö puhellen: "Tule tyttönen minulle, Tälle miehelle hyvälle, Tälle sulho suikalelle, Mokomalle muikalelle!
"Kodista köyhäst' oli hän, laps saloseudun synkeän, ei suvultansa suuri, vaan tuli kunniaksi maan, nous' arvoon arvaamattomaan, ol' lujin Suomen muuri, ja muistons' elää ainiaan." "Ja tämän maineen kirkkahan, sen omaks hälle hehkuvan sydämen lämpö antoi; ja synnyinmaallen armaallen kuin morsiolle, äidillen hän kaikki uhriks kantoi; näin saavutti hän suuruuden."
Kodista köyhäst' oli hän, laps salosyrjän synkeän, ei suvultansa suuri, mut tuli kunniaksi maan, nous arvoon arvaamattomaan, ol' lujin Suomen muuri ja ikimuistoin muistetaan. Ja kirkkaan mainekilven tään, sen ansaitsi hän lemmellään; hän synnyinmaalle antoi sydämen iäks syttyneen, kuin morsiolle, äidilleen kaikk' uhriks sille kantoi; suur' rakkaus vei suuruuteen.
Viel' elää Ilkan työt, kenties Kauvanki, kansan suussa, Hän eli niinkuin Suomen mies ja kuoli hirsipuussa. Ol' Ilkka talonpoika vaan, Siis suur' ei suvultansa; Mut jaloin poika Suomenmaan Hän oli aikanansa. Hänt' ajan hurjan myrskyihin Vei oikku onnetarten; Hän sopi niihin kuitenkin Kuin tehty niitä varten.
Ol' Ilkka talonpoika vaan, Siis suur' ei suvultansa; Mut jaloin poika Suomenmaan Hän oli aikanansa. Hänt' ajan hurjan myrskyihin Vei oikku onnetarten; Hiin sopi niihin kuitenkin Kuin tehty niitä varten. Se aik' ol' ajoist' ankarin Ja itkun aika varmaan, Kun käsissä Klaus Flemingin Ol' ohjat maamme armaan.
Hän eli niinkuin Suomen mies Ja kuoli hirsipuussa. Ol' Ilkka talonpoika vaan, Siis suur' ei suvultansa; Mut jaloin poika Suomenmaan Hän oli aikanansa. Hänt' ajan hurjan myrskyihin Vei oikku onnetarten; Hän sopi niihin kuitenkin Kuin tehty niitä varten. Se aik' ol' ajoist' ankarin Ja itkun aika varmaan, Kun käsissä Klaus Flemingin Ol' ohjat maamme armaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät