United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voisinpa panna vaikka henkenikin vetoon, että jo olette kerjinneet suututtaa tuota puolta tusinaa köyhiä munkkeja tuossa veden-ympäröimässä häkissä, ja että teitä on kielletty hautajaisissa läsnä-olemasta?" "Niin onkin, poikani", vastasi Karthausilainen, "ja suuresti epäilen, tokko heidän vihansa sallii minun edes viipyä koko tässä seudussa.
"Taivaan Jumala, tosin on minulla kärsivällisyyttä, mutta ajan pitkään kiukuttaa ja suututtaa se ihmistä kuitenkin, niin että on harmista halkeamaisillaan, kun ei ihminen mitään käsitä, vaan yhä elää, ikäänkuin kassa-arkku olisi yhtä täynnä kuin entisinä hyvinä aikoina". Surullinen hymyily tuli nuoren tytön huulille. "Saatammeko antaa sitä Fritz?" Hän nauroi heikosti.
Jos nyt taas olisinkin Skotlannissa, niin ovat minun perintöviholliseni lukuisat ja mahtavat, minä yksinäinen ja voimaton; ja jos itse kuningas tahtoisi suoda minulle oikeutta, niin eipä hänkään uskaltaisi yhden yksinäisen raukan asiaa puolustaakseen suututtaa päällikköä, joka ratsastaa viidensadan huovin seurassa.»
Mutta minä en tahdo suututtaa tahi toimittaa lukijoitani näyttämällä heille valtionkalleuksia, tuota ääretöntä kuollutta lukua; minä en tahdo heissä herättää tuskallisia tunteita esittelemällä mahdottoman suuria monien vuosisatojen aseita ja kidutuskoneita; minä vien heidät paikkaan, joka on nähnyt lukemattomia kyyneleitä ja huokauksia.
Minä olen tänään vihainen mies, ärjäsi Jaakko, sillä tuollaiset harmilliset asiat minua suututtaa. Arvattu se on, että se suututtaa, kun et rahoja saanutkaan ja vielä lisäksi on vankeus edessä. Mutta eihän kukaan niin arka liene, että sinun vihojasi pelkää. Kumminkin, hyvä talonväki, antakaa vähän nuoraa, että saadaan tämä voro Helmikangas sievästi vankitaloon.
»Miten voin sen todistaa ... teillekö?» Minua alkoi suututtaa. Hän pudisti päätään. »En vaadi teitä todistamaan sitä minulle. Pyydän teitä todistamaan sen itsellenne.» »Tiedän sen», sanoin. »Te ette tiedä mitään», kuului hänen töykeä vastauksensa. »No, no lapset», isä sanoi lepyttävästi. »Minä en välitä », aloitin ylenkatseellisesti, mutta Ernest keskeytti.
"Monta asiaa löytyy tosiaan, joita minä voisin opettaa teille, jos tahtoisitte oppia niitä". "Voi, minä en epäile sitä, Master Copperfield", vastasi hän; "en vähintäkään. Mutta kosk'ette itse ole halpa, niin te ette ehkä päätä oikein niitten suhteen, jotka ovat halpoja. Minä en tahdo tiedollani suututtaa parempiani, minä kiitän teitä. Minä olen liian halpa.
Yhtä paljo suututtaa sekin, kun jälestäpäin huomaa laskeneensa molemmat latinkinsa yhteen suteen saadakseen sen paikalle kellistymään, sen sijasta että olisi voinut tappaa kaksi, jos ensimmäisen olisi antanut hetkisen paeta varmaa kuolemaansa. Vielä toisenkin kokemuksen saamme sudenajosta talvella.
DESDEMONA. Kyllä, puolisoni. EMILIA. No, mitä nyt? Hän lauhemp' on kuin äsken. DESDEMONA. Hän sanoi palaavansa heti kohta; Levolle käski mennä mun ja sinut Lähettää pois. EMILIA. Lähettää minut pois? DESDEMONA. Niin käski hän. Senvuoksi, Emilia hyvä. Yöpuku mulle tuo, ja hyvää yötä! Hänt' emme nyt saa suututtaa. EMILIA. Oi, jos hänt' ette olis koskaan nähnyt!
Uskallapas vain suututtaa minua!» huusi naisen ääni. »En tule», huusi toinen ääni, »en vähääkään välitä, oletko vihainen vai et.» »Etkös vain tulekin sieltä pöydän alta! Revin silmät päästäsi!» »Minä olen herra huoneessani eikä täällä ole akoilla mitään sananvaltaa.» »Tule esiin, pelkuri! Senkin vaivainen porusäkki!»