Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Sillä eivät ne tyttären miehet koskaan taloa niin pidä kuin omat pojat. Sen olet itsekin saanut nähdä ja kokea. Niin, sen olen minä karvaasti saanut kokea. ...että laita sinä vaan itsesi uusiin naimisiin ... ja pian sittenkin! Tuo oli kuin minun suustani!
On maar', herra, sanoi ukko, luoden katseensa vastapäätä olevaan ikkunaan. Onpa yksi mies, joka tietää kaikki herrani salaisuudet ja tietää muiden muassa tämänkin salaisuuden. No, kuka se on? Vanha mies kääntyi puoleeni ja katsoi minuun tarkasti. Tohtori täällä, sanoi hän. Tohtori Garden. Isäntäni vanha ystävä. Tahtoisin päästä tuon tohtorin puheille, nämät sanat pujahtivat itsestään suustani.
Mutta sen minä ainakin tiedän: vanhat ja kokeneet meistä arvelivat piirretyksi itse Luojamme kirjaan, että te olitte olento, joka oli musertava orjuutemme ikeen ja antava meille kaikki oikeutemme takaisin. Ja senkin minä tiedän: te itse ajattelitte siihen aikaan samaa. Se ajatus oli synnillinen, Olaf Skaktavl! Ylpeys, eikä Herran kutsumus, suustani puhui.
Olisin tahtonut sanoa, että en sitä itke; olisin tahtonut tunnustaa, minkä rikoksen olen tehnyt, mutta kurkkuni kuristui kiinni, en saanut sanaa suustani. »Nouse nyt ylös, pyyhi kyyneleesi, pese silmäsi ja kiitä Jumalaa, joka sinustakin murheen pitää!» ja hän auttoi minut ylös. Mutta enemmän kuin ennen, vaivasi rikokseni minua tästä päivästä lähtien.
Enkä osaisi saada suustani yhtään puustaviakaan heidän kirotusta mölötyksestään, vaikka se olisi ainoa keino, millä pääsisin mestausmiehen kynsistä.» »Minä tahdon olla turvananne, kapteeni Dalgetty», virkkoi herra Duncan, joka taas oli lähestynyt, kapteenin huomaamatta mistä; »menkäämme yhdessä katsomaan, missä rakas ratsunne saa sijansa.»
"Jumala sinua, Ula, siunatkoon ja varjelkoon", sopersin suustani, "ja tuokoon sinut " Viimeiset jäähyväissanani hakivat tyhjää. Ula oli kadonnut. En voi olla ihmettelemättä älykkäisyyttä, jota kasvinveljeni oli osoittanut pukeutuessaan tähän ilkeään valheverhoon, aatos, joka ei ikinä olisi minun päähäni pälkähtänyt.
Vähitellen palasi elämä; jäseneni keventyivät, ainoastaan olkapääni tuntui ikäänkuin äärettömän painon alla muserretulta. Silloin koetin haavoitetun eläimen aistilla kohota istualleni; tuskan huudahtus pääsi suustani ja minä putosin raskaasti jälleen maahan. Mutta minä elin nyt, minä näin, minä ymmärsin. Kenttä oli alaston ja tyhjä, kirkkaan auringon paisteen valaisema.
"Se on itsekkäisyyttä, sen kyllä tiedän, mutta mitä minun on tekeminen?" huusi nuori kalastaja vallan epätoivoissaan ja polkien suurella saappaallaan laattiaan. "Mitä tekeminen?" vastasi kapteeni. "Jotakin! Minä menisin rantaan ja kiskoisin paalut ylös maasta tahi vetäisin hampaat suustani ennen, kuin olisin mitään tekemättä. Ei mitään tehdä!" huudahti kapteeni.
Peljästyskö, hämmästyskö, vai mikä muu lieneekin ollut syynä, vaan enpä saanut suustani sanaa "Astukaa sisään!"
Minä olisin sanonut, että en tahtonut olla vihamies, jos saisin olla ystävä, mutta se, mitä aioin sanoa, se valahti kyynelinä vuotamaan, enkä saanut sanaakaan suustani. Hänkin kuivasi silmistään kyyneleet ja sanoi sitten nöyrällä ja hiljaisella äänellä: On kai tässäkin jo teille täksi kertaa rangaistusta ... jos ette vain vasta samalla lailla tekisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät