Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
»Lapsi raukka, lapsi raukka», hän sanoi ja silitti päätäni. Olisin tahtonut sanoa hänelle, millainen olin ja mitä olin tehnyt, mutta en saanut sitä suustani. Sydämeni oli pakahtua, päätäni pyörrytti. »Huomenna jo pääset kansakouluun; parin minutin matka sinne vaan on; huomenna jo, huomenna jo.
Oletteko niin pahoilla mielin siitä, että näette minut jälleen vai onko Martinpojan koira hoklinut kaiken viilipiimänne? Katso, kun on nuori, niin voi olla iloinen, vaikka on tapahtunut, mitä ei ikinä olisi pitänyt tapahtua, huokasi akka ja itki vielä katkerammin. No, mitä sitten on tapahtunut? Jumala varjelkoon sen koskaan tulemasta minun suustani.
Ja niin helk... Uih, tuhmasti aioin taas sanoa. Mikä nyt tuli? Tuommoinen kiroomisen tapainen sana oli juuri tulemaisillaan suustani, enkä ole pitkiin aikoihin sellaista sanonut, enkä taas enään sanokkaan, se on varma. No entäpäs tätä sitten. On se paha, ja sitä saa niin kovasti hävetä, kun tulee parempien lasten joukkoon.
Moni vaimo on tuonut tuhansia ja kymmeniä tuhansia miehelleen eikä niistä sentään pitkiä puheita pidä. Olet sinä se kapine, totta tosiaan. JOHANNA. Ensi kerran niistä mainitsin ja olkoon myös viimeinen. En tiedä, kuinka tuo pääsi suustani. Kun mieli on katkera, tulee ihminen sanoneeksi paljon semmoista, jota ei tahtoisikaan.
En ole koskaan ollut niin hupsu, että olen puhunut asioista, joita en ymmärrä". "Ja on soimaellut kirkon voideltuja, niin munkkeja kuin muitakin pappeja", jatkoi Katri. "Sitä en tahdo kieltää", virkkoi hanskuri; "yksi ja toinen joutava sana on saattanut luiskahtaa suustani olut-haarikan tai viinipullon ääressä, tai oikein luotettavassa seurassa.
Kesken pukemista avasin oven ja huusin Raskalille: "Mitä asiaa sinulla, lurjus?" Hän peräysi pari askelta ja vastasi kylmäkiskoisesti: "Pyydän nöyrimmästi Teitä, herra kreivi, kerrankaan näyttämään varjonne ... aurinko paistaa kartanolla parasta aikaa varsin kirkkaasti." Tuntui kuin ukkonen olisi iskenyt minuun. En isoon aikaan saanut sanaa suustani.
MATLENA. Vaan paleltuvathan ne, kun tulee talvipakkaset ja tuiskut. TOPRA-HEIKKI. »Pidän, pidän, pidän!» Ei, minä en osaa sanoa sitä niin suloisesti kuin Matlena. En vaikka. »Pidän, pidän, pidän !» MATLENA. Varsinko sinä tahallasi teet kiusaa, Topra? Tuon kun olisin arvannut, niin TOPRA-HEIKKI. Mitä niin ? MATLENA. Niin en sitä sanaa olisi suustani päästänytkään.
Sentähden juuri kun teitä niin usein on nähty ilmanaikojanne tuolla risteyksellä, niin olemmekin meidän kesken ruvenneet nimittämään teitä matkustamattomaksi matkustajaksi. Ettehän suinkaan panne pahaksenne kun yht'äkkiä teidät nähtyäni se nimi liukahti suustani? En yhtään. Se on yhtä hyvä nimi kuin mikä muukin. Mutta saanko kysyä teiltä jotakin täällä nurkassa?
Puhuttiin myös jotakin maasta ja hautaamisesta, mutta minulla vaan ei ollut voimaa eikä tarmoa jäsentäni järkähdyttää, ei ääntä suustani saada eikä myöskään kuulemistani sanoista minkäänlaista selvää ajatusta kokoon tuoda. Sysäyksen jäljestä oli hetken aikaa kaikki hiljaista. Sitten kuulin taas ääniä. Yht'äkkiä temmattiin minut ylös. Tunsin itseäni kannettavan ja viimein maahan pudotettavan.
Jos Jooseppi olisi sinua semmoisena nähnyt, ei hän varmaankaan olisi voinut olla niin kylmäkiskoinen! Wappu kävi tuli-punaiseksi tästä pistossanasta ja hyppäsi alas vaunuilta. Pyydän sua säästämään tuommoisia leikkilauseita, sanoi hän tultuansa alas. Ei, ei, sanoi Bincenz: en tarkoittanut pahaa vaan sinä olit niin ihana kun siinä seisoit ja nuo sanat lensivät suustani, vaan ei se enää tapahdu.
Päivän Sana
Muut Etsivät