Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025


»No siitä älä nyt enää välitä, Kalle», sanoi Frits, »mutta nyt meidän täytyy saada selko Henrikistä, jotta saamme yösijan hänen luonaan.» »Aivan niin, mutta poiketaanpas ensin tuonne sisälle. Siinä on kinkku ikkunassa ja sinne minä tahdon mennä, sillä olen nälissäni kuin susi; en ole syönyt mitään koko päivänä

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti onnea tytölle; Tule onni oppimahan, Sekä lykky löytämähän, Kirjavalla korjallasi, Ruskialla ruunallasi, Valkialla varsallasi, Tasakarva tammallasi, Orihilla olkisella, Herne'varrella hevolla! Kun et tulle oppimahan; Susi syököhön hevosen, Tauti miehen tappakohon, Tuli korjan polttaköhon! Tuuti, tuuti tyttöäni, Nukkumahan tyttöäni!

Susi vaipui istumaan, mutta päästi koiran vasta sitte, kuin minä ammuin luodin siltä läpi kaulan. Molemmat toiset sudet olivat heti ensimmäisen laukauksen jälkeen lähteneet pakoon viereisen suon poikki. Jättäen Kustaan hoitelemaan pahasti haavoittunutta Sälliä riensin minä toisten koirain jälkeen, jotka täyttä vauhtia ajoivat petoja.

Silloin kuuli hän selvään huudon: "Gumpe lae botsuin!" susi on porojen kimpussa. Ja jos joku huuto on omansa herättämään Lappalaisen kuolleista, horroksista, pohmelosta ja unesta, niin on se tämä.

"Ehkä, rouva Wallner olette niin hyvä, että tulette?" kysäsi hän, "iltaruoka on jo odottanut toista tuntia, ja koko seura on nälkäinen kuin susi..." "Oo, ei se mitään", vastasi Gabrielle naurahtaen, eikä noussut, "älkää odottako minua. Minulla ei pahaksi onneksi ole ollenkaan suden ruokahalua, minä kyllä tulen heti kun olette mennyt..."

Lukossa se oli sentään vika ollut, ja se se oli onnettomuuden tuottanut. Seuraavana päivänä satoi lunta, vaan kaksi metsästäjää matkusti kuitenkin tuon pitkän matkan eilispäivän tapaturman näyttämölle ja kolme penikulmaa kaupungista löysivät he vihdoinkin paikan, jossa susi oli poikennut tieltä.

Minne nyt oli susi tiensä ottanut; korpeen vai suolleko? Muutamat ehdottivat, että lähdettäisiin Keritynvaaran korpeen, toiset taas arvelivat suden karttaneen jokea ja menneen rämeelle. Useimmat kumminkin kannattivat sitä mieltä, että susi oli rientänyt joen yli korpeen.

Näin kaikk' on väkivaltaa; väkivalta Käy mielivallaks, mielivalta himoks; Ja himo, mailman susi, apureinaan Niin väkivalta niinkuin mielivalta, Maailman nielee saaliinaan ja vihdoin Syö itsensäkin. Suuri Agamemnon, Tuollainen sekasorto tukahduksen On seuraus, jos arvo kuristetaan. Ja tämä arvon halveksinta aina Käy taapäin askeleen, kun koittaa nousta.

Mutta vanha, villin elon tassima ukko on kuin vanha susi, joka, viimeisen kerran emona, synnyttää ainoastaan yhden penikan, niinkuin kerrotaan; tätä yhtä hän nyt armastelee kaikin voimin, mutta morahtelee koko mailmalle hänen ympärillään. Niin Varro myös. Käy nyt kanssani luolaamme, kurja penikkani. Mutta voi, mikä virnistelevä kohtalo!

Nyt susi itsestään paennee lampaita; nyt kova tammi kantanee kultaisia omenoita; nyt leppä kasvanee narcissia; nyt tamariskin kuori hikoillee lihavata merikiveä; nyt tarhapöllö kilpaillee joutsenten kanssa; nyt Tityrus lienee Orpheon vertainen, Orpheus metsissä, Arion delphinein keskellä. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia värsyjä. Muuttukoon kaikki vaikka syväksi mereksi. Hyvästi metsät!

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät