Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
On neidon sydän, lämmin ja sykkivä Jääkuoreni alla mullaki myös. Mutt' miks'ei Morveniss' ole miehiä, Ei sankareita kuin oli ennen? Nyt kilpi Finjalin kovin raskas on Ja vaipunut ääni Ossianin. Mua kyllästyttää Morvenin miehet jo, Nuo huokaavaiset, hempeämielet. En voinut antaa lempeä lemmestä, Voin suruni antaa heille ma vaan.
Mutta minä en uskaltanut näyttää kenellekään pelkoani, en ystävälle enkä viholliselle. Muuten olisi valtaistuimeni vavissut. Olen huokaillut yksinäisyydessä ja yksin olen suruni kantanut." "Sinä olet itse viisaus, kuninkaani, mutta minä olin hullu", huudahti vanhus. "Katso", jatkoi kuningas sivellen vanhuksen kättä, "minä tiedän, miksi olet ollut minulle vihoissasi.
Eip' on maaten maa pietty, istuen isosen pelto; ei suannut suuri pelto, maa ei sallinut savinen miestä verkaista vaolla, koriata kuokan päässä, piian pitkiä hameita, sukan vartta valkeaista. Nyt tämä nykyinen kansa, sekä kansa kasvavainen, maaten maitansa pitävät, penkin päässä peltojansa; syövät maansa makkaroina, itroina isonsa pellon. Kanteletar. Kelle mä sanon suruni?
Olin niin eläytynyt mieheni ylenemissuunnitteluihin, että ne olivat kuin minun omia asioitani. Nyt nousi kysymys: olinko minä tuota yhteiskunnallista menestystä toivonut hänen vai ehkä vaan itseni tähden? Suruni ja harmini hukkaan menneistä puuhista oli suuri, mutta jos todella ajattelin häntä, niin ei ollut niinkään syytä suruun.
Sallikaa minun vain ilmoittaa suruni siitä turmiosta, johon Angus Mac Aulayn luonnollinen maltin puute ja teidän yllytyksenne, herra kreivi, saattavat tämän urhoollisen ystäväni Allanin ynnä koko hänen isänsä klanin ja monta muutakin kelpo miestä lisäksi.»
Minä tiedän, mikä minä olen. Minun suruni ovat tehneet minut vastakälkkäiseksi. Minä tunnen suruni, ja ne tekevät minut vastakälkkäiseksi. Minä tahtoisin, etten tuntisi niitä, mutta minä tunnen. Minä tahtoisin, että olisin karaistu niitä vastaan, mutta minä en ole. Minä teen tämän huoneen ikäväksi. Se ei kummastuta minua. Minä olen rasittanut sisartanne koko päivän ja Master Davya".
Sanoilla hänet myrkytä, tai mene, Ja jätä yksin tuskat nää, jotk' yksin Mun kantaa täytyy. SALISBURY. Anteeks suokaa, rouva, Mut ilman teitä palata en voi. CONSTANCE. Sa voit, sun pitää; minä en sua seuraa. Suruni ylvääks opetan; sill' ylväs Se suru on, se omaajansa valtaa.
Se opetti minulle, että suruni ei ollut mitään hulluutta, niinkuin äiti-parkani sanoi, ei mitään hullua unta, vaan juuri heräämistä kaikkein hulluimmasta unesta mailmassa. Se sai minun käsittämään, että muut ihmiset olivat tunteneet samoja kuin minä, että heillä oli ollut yhtä kova kamppaus kuin minulla, ja että olivat päässeet voitolle.
Ei milloinkaan ollut elämä tuntunut hänestä niin ihanalta, niin täyteläiseltä, hän itse niin voimakkaalta ja varmalta!... Minun täytyy ansaita hänet, minä voin sen tehdä. Minä voin tehdä minkä suurtyön tahansa hänet voittaakseni! Ei kukaan maailmassa voi ymmärtää minua niinkuin minä häntä ja hän minua! Joka niinkuin hän voisi jakaa iloni ja suruni!
KULLERVO. Näen kyynelvirrassasi, Kera sun surusi vuoksen, Vuotavan omat suruni. Noin oletkin kiehtovaisin. Surunkaunis mun suloni. Likemmäksi sun likistän. Taas vapiset, tyttö riepu.
Päivän Sana
Muut Etsivät