Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Niin, sitäkin, sitäkin... Te sallitte, että minä kiusotan Löwenpil'iä voitollani; poika parka, minä surkuttelen häntä, mutta en taida häntä auttaa. Hän, meidän kesken sanoen, sanoi varmaan, ett'en minä saisi sitä onnea, joka nyt on minun. Ah, älkää sortako häntä, herra paruuni, naurahteli Attalie. Kyllä, hän on sorrettava; sillä hän oletti, että te olette kova timantti.
Minä surkuttelen hänen kohtaloansa, mutta juuri tämmöistä pelkäsinkin hänen mielettömyydestään seuraavan." "Javani", huudahti Klaudia, "sinä juuri olet se, joka hänen on pettänyt. Paitsi sinua ja rabbini Joatferia ei kukaan tuntenut hänen uskonnollisia mielipiteitään ja rabbini on valalla luvannut Sadok'ille ett'ei hän niitä kellenkään ilmaise.
Surkuttelen sinua, Aadolf, lausui neiti Skytte, sillä jos niin on, olet kait sinä alati hyvin apealla mielellä, semminkin kesällä, kun päivät päästään näet kukkia ja perhosia. Tosin kyllä, mutta hoivakseni ajattelen sitten muuta, esimerkiksi että kukka nauttii auringosta, kasteesta ja ilmasta, ja perho puolestaan kukasta, lainkaan surematta huomispäivästä.
Madame, sanoi Kustaa III hymyillen ja sanomattoman viehättävästi, minä surkuttelen teidän ihailijoitanne! Uskallan uskoa, että teidän majesteettinne erehtyy ensi kerran elämässään, virkkoi kaunis markiisitar peittäen viuhkallaan osan kasvoistaan, jotka eivät vielä olleet unohtaneet punastumisen taitoa. Kuningas katseli katselemistaan nuorta miestä.
»Hyvin koreita ja liikuttavia sanoja!» virkkoi karkea, painunut, hengästynyt ääni heidän takanaan. »Rakkausjuttu, näen minä; ja koko sydämestäni surkuttelen tätä hentoa hempukkaa aivan kuin hän olisi minun oma tyttäreni Trudchen.»
Haa! ajatteli Svenonius ja kumartui Juhana herran puoleen, ikäänkuin olisi hän pelännyt, että joku niistä sanoista, jotka tämä lausui, jäisi häneltä kuulematta. Eikä hän mitenkään olisi voinut satuttaa minua arempaan kohtaan, sillä hän on tarkannut isänsydämeen. Poikani, ainoa lapseni, on kauheilla harhateillä... Minä tiedän sen ja surkuttelen teitä syvästi, armollinen herra...
Mutta nyt hänellä luultavasti on hirmuinen kohmelo, jos hänet oikein tunnen. Eikö niin? REETTA. Niin onkin. Sen vuoksihan minutkin lähetettiin tätä seltterivettä hakemaan. Mutta ei rouva sittenkään ole ripityksiään lopettanut. Yhä niitä vain sataa, ja minä oikein surkuttelen herraa, sillä niin harvoin kuin se Rouva. Edelliset. No, tuossahan sinä oletkin, sen letus!
Entinen hurja iva oli kadonnut hänen kasvoistaan, ja ainoastaan kalman kalpea mielihaikeus kuvastui niihin. "Kaaprieli!" sanoi hän hiljaa: "Minä surkuttelen sinua kaikesta sydämestäni. Mutta Luoja ohjaa kaikki paremmin kun me ymmärrämme. Jumalan tahto on, että meidän pitää erota. Matkusta Ranskanmaalle! Jospa tulisit niin onnelliseksi, kun minä ja isäsi toivotamme!"
Vaan jos heitti heimokunta, Hylkäsi hyvä sukuni, Elä heitä Herra Kiesus, Hylkeä hyvä Jumala, Hyvien hylättäväksi, Pahojenki pantavaksi. Hoia Herra huolellista, Kaitse lasta kaihollista, Kun ma huuan huolissani, Suruissani surkuttelen! Oli ennen parempi. Olipa minulla ennen, Oli ennen aikoinani, Iso ilmoin syntyessä, Maammo maille kantaessa, Emonen imettäessä.
Moni myös mielellään harjoittaisi totisia tieteitä. VOITTO. Mitä, Liisa, Te, Te puhutte näin? LIISA. Minä en ainoastaan puhu, minä myös tunnen. VOITTO. Te ette siis pidä meitä oppineita pedantteina? LIISA. En suinkaan. Siksi kovin paljo kunnioitan Teidän työtänne. Minä surkuttelen, ettemme me naiset saata seurata heidän neronsa lentoa. Hän on tosiaan lumoavainen!
Päivän Sana
Muut Etsivät