Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Amrei säpsähti; hetkisen kuluttua sanoi hän vakavasti: "Et sinä näköjään ole mikään sukkela. Sen tapaisten asiain kanssa leikitteleminen on ihan säälittävän yksinkertaista. Minä surkuttelen sinua, että teit sellaista, sinä teit sillä pahaa itse itsellesi; se on kyllä ikävää, jos sinä sen tiedät, mutta ikävää myös, jos sinä et sitä tiedä.
Nuo ratsumiehet ... mutta toden totta, siinähän on kuningas itse ja kreivi Pietari Brahe. Minä surkuttelen heitä, jos isä Hieronymus tuntee heidät. Silloin hän suuntaa kaikki linnan kanuunat tuohon yhteen ainoaan paikkaan. Nämä sanat kuultuaan hiipi vanha Dorthe salaa huoneesta. Kuinka, serkkuni, te säälitte vääräuskoisten ruhtinasta? Miksi salamoivat silmänne, kaunis Regina, niin synkästi?
Minä surkuttelen, että sinä todella olet vähän luonnoton omaa heimoasi vastaan; ja koska ei auta valittaa sinulle, aion valittaa puolisollesi. Nyt, rakas tohtorini, katsokaat tuota typerää vaimoa, joka teillä on". Kun tohtori käänsi leppeät kasvonsa, joista tuo yksinkertaisuuden ja hyvyyden hymy loisti, vaimoansa kohden, painoi tämä päätänsä vielä alemmaksi. Minä huomasin, että Mr.
Hän kohotti hitaasti päätään, loi katseensa Gabrielleen ja sanoi sen jälkeen tyvenellä, pistelevällä äänellä: "Jos niin on, surkuttelen teitä molempia. Koska tunnen teidän luonteenne ja mielipiteenne, luulen teidän tulevan äärettömän onnettomiksi." Kreivitär ei olisi voinut sanoa mitään, joka olisi tehnyt Gabrielleen tuskallisemman vaikutuksen.
Minä surkuttelen tuota virkamies-aatelistoa, joka nyt uiskentelee pinnalla Helsingissä. Nimet sillä on kuin kaupunginläheteillä ja portinvartioilla Tukholmassa, mutta ei mitään muinaismuistoja eikä mitään historiaa, se kuittaa vain palkkansa, tyytyy ja saa tyytyä melkeinpä mihin hyvänsä. Nyt toi palvelustyttö sisään teetä ja totilasit.
No niin, nyt saatte nähdä, että todenperään ryhdynkin kauheaan tekoon. Neiti Amalia, onhan teillä vielä hiukan ystävyyttä minua kohtaan? AMALIA. Onhan toki; minä surkuttelen teitä! AKSEL. Ettehän siis tahdo minulta kieltää pientä palvelusta, jota teiltä nyt pyydän? Se on oleva viimeinen hyvä työ, jolla teitä tässä elämässä vaivaan. AMALIA. Viimeinen hyvä työ?
Niin puheillaan mua härnäs, että merta Ma potkisin, jos niin se mulle ärjyis. Pään hältä poikki löin, ja ilo suuri, Ett' ei nyt tässä seiso hän ja kerro Minusta samaa. CYMBELINE. Sua surkuttelen; Sua oma kieles syyttää. Kuolon oma Lain mukaan olet. IMOGEN. Päättömän tuon ruumiin Ma miehekseni luulin. CYMBELINE. Tuo mies köysiin, Ja viekää hänet pois! BELARIUS. Seis, kuningas!
Sitten ymmärrät, minkätähden itkettiin Kivimäen pirtissä. Jos et, niin silloin silloin minä surkuttelen sinua. Tuo itku se oli kuin lämpöinen sade kesä-iltana. Hiljalleen se kasteli janoisen maan ja hiljaa taukosi jälleen. Sydän oli niin rauhallinen nyt ja tyyni. Rauhan enkeli oli suhahtanut siivillään yli tuvan. Suloista on tuommoinen rauha. Päivä laski.
"Todellakin neljänkymmenen tuhannen taalerin vahinko, kuten Schäfer sanoo?" "Vahinko on suurempi kaikki on hävitetty; saamme alkaa Dorotheenthalissa uudestaan. Minä vaan surkuttelen havupuitani ei ainoatakaan ole enää", lausui hän liikutettuna. "No, kaikki ne voi hankkia uudestaan aikaa myöten; mutta tässä" hän vaikeni ja avasi vaununoven. Hän auttoi varovaisesti jonkun alas vaunuista.
"Minä surkuttelen sinua kaikesta sydämestäni," sanoi hän viimein, "ja tunnustan, että olisin tehnyt toisin oltuani Josefinan siassa."
Päivän Sana
Muut Etsivät