Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025


Hän myöntää sen itsekin. RAFAEL. Narrimainen ilosta, ihastuksesta! Eriskummainen heikkomielisyys! RAFAEL. Minä suostun nyt sinun pyyntöösi, minä jään tänne. FEDERICO. Se ilahuttaa minua. RAFAEL. Merkillistä, ensiksi hän ei tuntenut minua, mutta kun puhuin gurkusta Taas tuo gurkku, tämä näyttää olevan hullun kiinteä aate hänessä. RAFAEL. Mitä sanot sinä? FEDERICO. Minä surkuttelen sinua.

Kun hän sitte tuomariensa edessä seisoi, sanoi hän: "minä olen mies ja en pelkää kuolemaa, mutta minä surkuttelen vaimoani ja neljää lastani, jotka minä niin nuorena jälkeeni jätän; minä surkuttelen isääni ja äitiäni, jotka ovat hyvin vanhoja ja joita metsästyksellä olen elättänyt." Tuskin hän oli nämä sanat sanonut, ennenkuin hänen isänsä hyppäsi ylös ja sanoi: "minun poikani, kuole rohkeasti!

Siinä kuwautui jonkunmoinen teeskennelty ystäwällisyys, ja hän awasi suunsa sanoen: "Elkää pelästykö, Yrjö Eeronpoika. Minä surkuttelen teitä sydämmestäni, ja minun on ollut hywin katkera täyttää esimieheni käskyä teitä kohtaan. Nyt iloitsen kuitenkin saada teille osoittaa jotakin ystäwyyttä, jolla woin teitä lohduttaa kurjassa tilassanne "

NATHAN. Miten kävi? Ja minkä ? AL-HAFI. Että ... syy ei ole mun! Mun syy ei ole, taivas tietää! Teistä tosin, valhein ko'in vaaran kääntää! NATHAN. Min vaaran? Miten kävi? AL-HAFI. Että hänen rahastonhoitajansa ootte. Teitä ma surkuttelen. Mutta näkemästä sitä pakenen, ja minne, sen jo kuulitte, ja tiedätte myös tien. Mukaani asiaa jos antaisitte, ma tarjoon palvelusta.

KERTTU: Jos tuo oli olevinaan pilaa, niin täytyy minun sanoa, että se on julminta leikkiä, mitä ijässäni olen kuullut. Pilaa kaatuneesta miehestä hyi, herra arkkitehti! GRANSKOG: Minä surkuttelen vilpittömästi hänen kohtaloaan. KERTTU: Te! GRANSKOG: Juuri minä. Vaikka minä en voi ymmärtää, miksi te häntä niin jumaloitte.

Teidän täytyy heti lähteä ja kulkea niin nopeasti kuin ihminen suinkin voipi. Surkuttelen todellakin, että ilma on niin hiton sopimaton, mutta eihän se estä teitä kiiruhtamasta?" "Ei, herra ylipäällysmies! Sanonpa, ett'ei myrsky eikä pakkanen saa minua pysähtymään! Mutta nyt olemme perillä. Tässä täytyy minun nousta pois". Everstiluutnantti hyppäsi alas vaunuista.

ANTRES. Kenen otti hän? ESKO. Puusuutarin; olimmehan häissänsä. ANTRES. Minä surkuttelen tappioos, joka on suuri sydämesi puolesta. ESKO. Sanomaton! Se peevelin Mikko, kuin piti pääsemän kynsistäni! Minä olisin pannut hänen noin, noin! ANTRES. Suuri uuspeili! Mitä siitä vaikkei tyttö ollut rikkaampia? Veisussa laulamme: »kuin meil' vaan on rakkaut', kyl' Jumalal' on rikkaut'». Niin se on.

"Silloin ymmärrän muutoksesi. Tähän asti on madosta tullut perhonen, sinä olet muuttunut siksi leijonasta. Minä surkuttelen sinua." Ja samassa astui vanha senaatori arvokkaana keisarin luo, ja seisahtui sauvansa nojaa hänen eteensä. "Carinus keisari. Minä olen tullut sinun luoksesi valittamaan, taikka, jos se sinua enemmin miellyttää, armoa pyytämään. Minulla oli ainoa tytär."

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät