United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No, se on helppo sanoa sinä olet nähnyt hänet näyttämöllä", arveli Charlotte, vetäen hänet maltittomasti mukanansa. Kovin suuttuneena katselin heidän peräänsä. Täti raukka! Niin, hän oli onneton, ihmisten hätyyttämä nainen ainoa mikä hänellä vielä oli jäljellä, hänen kauneutensa, oli muka lainattu oli maalattua. Minusta oli kulmakammari, johon Schäfer saattoi meidät, erittäin soma ja viehättävä.
Luomatta katsettakaan veljeen ja sisareen meni tätini vanhuksen kanssa, joka sävyisesti häntä puhutellen, vei hänet portin luo, jonka avain oli minun hallussani. Sisällinen tuskako häntä niin kiireesti ajoi eteenpäin Schäfer tuskin voi pysyä hänen vieressänsä, ja minä, vaikka kyllä ponnistin voimiani, jäin koko joukon jäljelle.
"Todellakin neljänkymmenen tuhannen taalerin vahinko, kuten Schäfer sanoo?" "Vahinko on suurempi kaikki on hävitetty; saamme alkaa Dorotheenthalissa uudestaan. Minä vaan surkuttelen havupuitani ei ainoatakaan ole enää", lausui hän liikutettuna. "No, kaikki ne voi hankkia uudestaan aikaa myöten; mutta tässä" hän vaikeni ja avasi vaununoven. Hän auttoi varovaisesti jonkun alas vaunuista.
Minä astuin samaa tietä, jota en sunnuntaista asti ollut käynyt ja tunkeusin pensastoon: ihan oikein, siinä olivat vielä Gretchenin pikku vaunut täynnä surkastuneita kukkia ja osaksi kuivaneita, osaksi mädänneitä mansikoita. Ei kukaan ollut käynyt vaunuja etsimässä, paitsi kentiesi kuitenkin vanha puutarhuri Schäfer, vaikka ei ollut niitä löytänyt.
"Katsos, vanha Schäfer on suuri kukkashupakko hän se on, joka on täyttänyt kammarisi kukilla, että olen tukehtua niiden tuoksusta pikku veitikka, näytät olevan hänen suosittunsa!
"Ja vielä vähemmin taitaa hän teitä auttaa; meillä on sangen ahdasta katuhuoneuksessa. Jos saan teitä neuvoa, niin menkää ystävienne Helldorfien luo; heillä on varmaan pieni kammari, johon voitte asettaa tätinne." Minä käännyin suuttuneena ja tätini laski kiireesti harsonsa kasvojensa eteen. Samassa meni Schäfer puutarhuri tervehtien ohitsemme.
Vanhan herran kivettyneet kasvot vavahtivat ja kädet vaipuivat syvemmälle alas. "Mikä sinun nimesi on?" kysyi hän. "Ah, etkö sitäkään tiedä, vaari?... Ja herra Schäfer sekä hänen Kaaronsakin sen tietävät ja meidän pikku kissammekin! Gretchen on nimeni. Mutta minulla on muitakin nimiä oikein kauniita nimiä minä kerron ne kaikki sinulle. Anna, Maria, Helena, Margareta Helldorf on nimeni."
Vanha Schäfer näytti aina nurjalta, minun puhellessani Kristina tädistä, ja väitti soman, puhtaan vierashuoneensa muuttuneen oikeaksi tomupesäksi rouva ei muka milloinkaan koskenut tomuttimeen eikä näyttänyt tietävän, miksi vaatenauloja käytettiin, sillä kaikki vaatteet makasivat sikin sokin lattialla; rouva Helldorf eräänä päivänä oikein suuttui, nähdessänsä minun antavan tädilleni rahaa.
Etupuolen edessä oli kapea kukkatarha ja toisella puolen levitti upea kastanjapuu tuuheat oksansa pienen ruohokentän yli se olikin ainoa puu koko pienellä tilalla, jonka ainoastaan leveä tie erotti Karolinenlustin metsää ympäröivästä muurista. Vanha puutarhuri Schäfer käveli edestakaisin varjoisan pylväskatoksen edessä.
Kuten myöhemmin sain kuulla, oli vanha Schäfer tarhuri jo kertonut paljon "oppineen herran" kesyttömästä, kummallisesta lapsesta, joka niin äkkiarvaamatta oli tulla tipahtanut Karolinenlustiin, ja pikku Kreetta kavahti minulle kaulaan. Taannoisesta tapauksesta puutarhassa, johon minä olin syypää, ei lausuttu sanaakaan.