United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin toivomme ja huudamme: eläköön Suomenmaa ja sen rohkeat poijat, eläköön armollinen kuninkaamme! KARIN. Matti! CONON. Siinähän mies. MARGARETA. Mutta hän saattaa murheen sanoman. KARIN. Sano kiireesti mitä tiedät, sano kiireesti? CONON. Mitä kuuluu, Matti? KARIN. Minä ouneksin hirveintä! CONON. Hän sanokoon sitten että Suomen armeija pohjassa on hävitetty ja valloitettu Sveaporin linna. Mitä?
Noin me lausuilimme. Mutta vielä me siitäkin rajamme laajensimme ja loimme samalla Suomen tulevaisuuden jättiläisen suureksi. Suomenmaa on niinkuin Kreikanmaa ennen ja Suomen kansa on toinen Kreikan kansa! Eikö meillä ole saaristomme niinkuin heillä oli arkipelaaginsa? Emmekö ole usein voitollisesti taistelleet ylivoimaa vastaan niinkuin hekin!
Mitkä myötä-, vasta-vaiheet kohtaa Suomenmaan, Kansa kiitollinen muistaa jalon Ruhtinaan: Suku suvun, lapsi lasten kuulla kertoo, siunaten Suurta ruhtinasta, joka täytti kansan toivehen. Niinkuin elonjuhlaa Suomi viettää riemuiten, Ruhtinaansa töitten muistoks' lyhteit' uhraten: Valistuksen, hyvän, pyhän voitoks' uhraa Suomenmaa. ALEKSANDER Toisen muisto niistä aina loiston saa. KES
Oi! terve Pohjola, Isiemme onnela! Voimamme, Henkemme. Sinulle uhraamme. Oi! terve urhola, Vapauden valkama! Sointuisuus, Vakavuus, On meidän oppiamme. Oi! terve vapaus, Sä kansain ihanuus! Eipä ken Orjuuteen Voi syöstä poikiamme. Terve! Terve! Terve sa, Suomenmaa! Luonto ja sydän.
Hänen äärimmäiset etuvartijansa ovat nyt Kemissä, koko maa on vihollisen vallassa, ja ainoastaan Kajaanin linnassa tekee Suomen puolustajien viimeinen jäännös vielä vastarintaa. Teidän majesteettinne, te olette suuri ja jalomielinen, Suomi on vuodattanut verta teidän kuninkaallisen huoneenne edestä ja vuodattaa vielä tänäkin päivänä kaikissa teidän taisteluissanne. Pelastakaa Suomenmaa!
Jos meidän kansa aina sais vaan olla palvelijanais, sun töitäs aina toimittaa, valistua ja valistaa! Suomelle. Sinua, kultainen ja kallis maamme, sinua kaikki työmme tarkoittaa; elomme, onnemme me sulta saamme, sä ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
Talo nousi taivas-alle synkän korven keskehen, Korpi yhä kauemmaksi väistyi iskuin kirvehen. Kohta laajat vainiotkin ympäröivät taloa, Viljapellot, karjan kellot kiitti miehen kuntoa. Kiitos sulle kunnostasi, talonpoika tanakka, Korpiemme raivaaja ja peltojemme perkaaja! Sulle, tarmo esi-isäin, kiitosta ja kunniaa Lausuu polvet nousevaiset sua kiittää Suomenmaa.
No, no, sanoi hän, kun Uuno pani sanomalehden penkille, voihan sinulla sentään olla jotain oikeinkin. Onhan tämä Suomenmaa. Laivaan ne pitäisi kaikki, ja Ruotsiin! jatkoi Uuno, mutta myönnytyksen johdosta ihan jo leppyneellä äänellä. Mitä ihmeitä ne täällä tekevät, jos ei heille suomi kelpaa! Mokomatkin herrat! Heh!
On vieraskin meill' omainen, Kun Suomeamme palvellen Hän yhtyy henkehemme; Ja toivojamme aikanaan Ken valmis onpi valvomaan Hän on kuin omaisemme. Ei Suomen mies hän syntyään, Mut meitä oppi lempimään Ja johti rientojamme; Siks ylistää ja rakastaa Ain' omanansa Suomenmaa Nyt Pietar-Braheamme. JOULUKUUN 10 P
Hän huomasi ristiriitaisuuden äitinsä sanoissa, ja vastasi tavalla, jota ei olisi odottanut hänen ikäiseltään: Mutta, äitiseni, eikö suuruuden suurin velvollisuus ole olla suuri? Juuri senpä tähden, sanoi kreivitär, sen ei tarvitse halveksia mitään muuta rinnallaan. Näetkö, Torsten, tämä on se Suomenmaa, jota on kuvailtu meille niin autioksi ja jylhäksi.