United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta minä pyydän: älkää enää liikoja minun tarmoltani ja työkyvyltäni Suomen kirkon palveluksessa odottako. Sillä täältä, syvältä minun sydämestäni, soi ääni, joka sanoo, että minun paras voimani ja miehuuteni on mennyt tyhjiin tämän retken keralla. BALDUIN: Ymmärrän tuskanne, veli Tuomas. Mutta tiedän teidät myös mieheksi, joka on tottunut kohtalon kovia iskuja torjumaan.
Etteikö Suomen kansaa saataisi nostetuksi? Ettäkö sen asia olisi petetty? Etteivätkö Snellmanin aatteet ja kirjoitukset saisi mitään aikaan? Heränneetkin vain narreja? Uskontoa, Jumalaa, kaikkea hän pilkkasi. Eniten kiusasi Anteroa se, mitä hän oli sanonut rovastista ja pappilaisista ja Laurista. Olisinko minä katsellut heitä väärässä valossa, liian ihanteellisesti?
Niin tuhat juonta julmaa vaan On turhaks' rauennut. Ja valtias Hän vaaroissansa On kirkastunut, kunniansa On kansain suussa kaikunut. Niinkauan kuin voi seistä maa, Ain' ihmiskunta kiroaa Työn julman, kavalan. Vaan järjestystä, oikeutta Ken suojaa, voittaa rakkautta Ja voittaa jälkimaailman. Suomen, synnyinmaamme, kansa mist' on riemuissaan? Harras kiitosjuhlan henki huokuu halki maan.
Yhäti luodit lentää sivuitse äijän vaan ylt'ympärillä tuoni nyt leikkaa viljojaan; mut ukko siinä istuu pelotta, huvikseen, ei ykskään luoti tohdi kajota vanhukseen. Ja vaihtelevin vuoroin, kuink' onni milloin suo luo äijän läheneepi tää joukko taikka tuo; mut kuinka taistellaankin, hän rauhass' olla saa, Venäjän mies ja Suomen suo hälle kunniaa.
Ja rengast' uutta Louhen kahlevyöhön Sa tao, että kalke vasaran Kajahtaa yli Suomen avaran! Ja lietso tulta, lietso valtavasti, Ett' erämaan sisimpään soppeen asti Säteinä säkenesi kiidättää Ja siellä valon virran virittää! Niin että, taas kun tänne liedellesi Käyt seppelt' uutta saamaan kulmillesi, Sun kaiken kansas suusta vastahais Voimakas voiton virsi kajahtais.
Varmaankin niitä löytyy koko Suomen Karjalassa ja Savossakin.
»Venäläisiksi tahdomme tullakin, Venäläisinä nauramme herroihin: Kulijauhoista leipeä leivottais, Verokuormista vapaaksi rahvas sais, Venäläistyä tahdomme kaikki!» Näin miettien tuumasta toimeen he käy Ja keinoja karttavan eivät he näy, Näät keinot ne tarkotus kaunistaa Ja sääli ja surkuhan velvoittaa: Pelastettava kansa on Suomen!
Vannokoon nyt mies ja nainen, kansan vapaan kansalainen: »Tahdon olla siinä myötä, missä tehdään Suomen työtä, tiedän suunnan, tiedän retken, totta löydän paikan, hetken. Yhteistyöhön työni liitän, tuosta kaitselmusta kiitän, että antoi päähän järjen, jolla teljet tieltä särjen, murran muurit, auon aidat, ratkon vieraat pakkopaidat!»
Tästä seikasta sekä ä:n ja ö:n merkistä »latinaisia» kirjaimia käyttäissä suomenkielessäkin hän viivanalaisessa sanoo: »Monia-päin asiaa ajatellen, ja etsien puhtautta, selkeyttä ja lyhyyttä Suomen kielestä ja kirjoituksen muodossa, olen minä tämän muutoksen latinaisten äänellisten puustawien seassa hyväksi hawainnut, ja tuotan sen tässä Kirjaisessa, eniin wähäin esi-merkkien kautta, wiisasten miesten tutkinnon alle.»
Kalevalat ja Vänrikki Stoolit uudestaan syntyvät sydämissämme ja teoissamme. Suomen entisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kaartuvat sielumme taivaalle kirkkaaksi tähtiholviksi, jonka valistusaurinko meitä lämmittää, jonka ihanteet meitä entistä tulisempaan työhön ja taisteluun innostavat sillä me rakastamme. Me elämme hengestämme.