Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Ja siinä hän urkujen mahtavasti soidessa, johon yhtyi seurakunnan voimakas ääni, tunsi kuin olisi hän heittäytynyt johonkin, joka oli loistavan kirkasta, ei riemuisaa, mutta suloista, ei onnellista, mutta rauhallista, ja siinä hän oli kuin vähän koholla maasta aivan kuin leväten liikkumatta minnekään, ajattelematta mitään... Kotona oli äiti yksinään. Elsa huomasi, että äiti on itkenyt.
Hannasta oli niin suloista ja turvallista istua tuossa hänen rinnallaan ja kuunnella, kun hän taaskin puhui, selittäen hänelle tieteen jumalattomuudesta, joka ei muuta tunnustanut todeksi, kuin minkä kokemus sille vahvisti, ja sitten runouden taantumisesta, sekin realismin vaikutuksia. Runotar oli syöksetty valtaistuimeltaan pois, luonnontiede oli astunut sijaan.
Jalat kulki tietä, vaan ajatukset asustivat eroamattomasti Harjulassa. Ja jos ne sieltä irtausivatkin joskus, niin toivat ne Marin mukanaan luokseni. Ja kaikki mitä minä silloin näin yhdistyi häneen. Minä astelin kuin suloista unta nähden, kulin kuin toisessa maailmassa.
Ikkunalla palaa kolmihaarainen kynttilä levittäen suloista juhlallista jouluvaloa huoneeseen; mutta lasten äiti, jonka ohjaavan käden jälkiä tarkastamme hän makaa sairasvuoteella. Hän on köyhä leski. Miehensä, joka herraskartanossa palveli, on jo ollut kuolleena muutaman vuoden.
SILAN. Pitäkää häntä huolellisesti silmällä siksi kuin saamme tilaa laitoksessa. Tulkaa minulta huomenna tiedustamaan. Me teemme, mitä vaan voimme hänen hyväkseen. Pitäähän asiata auttaa edes jollakin tavalla. Erittäinkin kun nuo onnettomat silmiänne vaivaavat, häiritsevät suloista rauhaanne. SILAN. Hävytön mies. RAHIKKA. Tuleehan sitä vähemmästäkin hävyttömäksi... Tule Selma!
Kunpa tuoppini tulisi, Kannuni karetteleisi, Lauleleisin, taiteleisin, Heläjäisin, heitteleisin; Kun ei tuoppi tulle'kana, Pikarini pistäyne, Vien on virteni viluhun, Tatehesen tanhualle, Josta tunkio tulevi, Pellon höystö hömmöttävi. Kunpa palkka pantaisi. Lauloa minä lupasin, Lauloa iloista virttä, Virttä veisata suloista, Kaunistaki kaikotella.
Oi, armon vallat, Aatokset häijyt torjukaatte, joilla Leponi häirii luonto! Miekkan' anna! MACBETH. Ystävä. BANQUO. Viel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu. Hän oli harvinaisen iloinen Ja väellenne jakoi runsaat lahjat. Nyt tällä timantilla tervehtii hän Suloista emäntäänsä, sulkein siihen Kiitokset äärettömät. MACBETH.
Mutta mitään ulkokohtaista maailmankuvaa ei filosofimme ja luonnontutkijamme ole tahtonut tällä kertaa lähinnä antaa. Vaan hän on tahtonut välittää sieluumme vaikutelman niistä »elämän suloista», jotka hänen nuori verensä on näissä loppumattomissa »elämän aarnioissa» tavannut.
"Mutta minä istun mieluummin pienen, herttaisen metsälammen rannalla", väitti Sven ja painautui hyväilevästi äitiä vasten, "sillä siellä laulavat linnut ja pieniä armaita kukkia kasvaa mättäissä ja siellä on niin suloista..."
Tämä pohjoisten kansain ja uudemman ajan omituisuus oli varsinkin jälkimmäisessä muodossansa aivan outo Kreikan kansalle; Kalevalassa taas on tämä tunteellisuus luonut monta ihmeen ihanata, herttaisen suloista kuvaelmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät