Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ihmiset olivat ystävällisiä ja hän oli luullut niitten kantavan pahaa sisua häntä kohtaan. Kaikki olivat iloissaan hänen onnestaan ja sen hän nyt ymmärsi olivat surreet hänen onnettomuuttaan. Maailma oli hyvä, vaikka hän oli sitä vihannut, elämä suloista, vaikka hän oli sitä pitänyt niin katkerana.
Pelastettu, rakastettu kohta ompi kotimaa. Suonio. Varpunen. Jos ruikutella voisin ma kielin sataisin tai kiurusena oisin kohoova pilvihin, Niin aina kiitteleisin suloista Suomea, ja Jumalalle veisin ma huokauksensa. Hän silmät ehkä loisi myös meihin raukkoihin ja päivän paistaa soisi saloihin synkkihin. Ei ääni mulle suotu oo satakielisen; heikoksi siipi luotu ei kanna taivaasen.
Se oli tuollaista naurun ja itkun sekaista sanomattoman suloista tunnetta, joka sydänalassa ensin kuin syttyy palamaan, niin että melkein polttaa, ja sitten niin merkillisesti haalistuu, kuin olisi sen päälle metoista vuodatettu.
Oi kuinka suloista on väsyneelle työntekijälle, kun sellainen virkistyksen aika on saatavissa ja kun sitä hyvällä omallatunnolla saa nauttia. Mutta jos ulkonainen myrsky ei voinutkaan häiritä sisällistä rauhaani, niin oli kuitenkin kohta tuskallisen surun myrsky heräävä sydämessäni.
Pekolla oli muuten vähä ystäviä kylässä, mutta tästä uudesta tapauksesta riemuitsivat kaikki. Jokainen, joka tuli opettajalle vastaan, antoi hänelle kättä ja sanoi: Toivotan onnea ja siunausta: jokainen tiesi kertoa jotain hyvää ja suloista Katista.
»Hm, hm lähteäkö nyt tuonne pimeään ja märkään», hän sanoi, kun Jakob tuli sisään saadakseen konttorilampun sytytetyksi. »Etkö luule, että se virkistäisi sinua vähäisen voithan valjastuttaa hevosen ja lähteä ajaen?» »Olisi niin suloista kerrankin olla yksin kotona, levätä sohvalla ja lukea, mitä arvelet, Jakob!» »No niin, ystäväni, niinkuin itse tahdot, ehkä se on sinulle parasta.»
Kuinka, rouvani, sanoi hän, tuskin olen nähnyt teidät, kun jo tahdotte poistua; luulinpa toki saavani teistä seuraa täällä ajanvietteeksi. Minä taas, vastasi hoidokas, luulin tulleeni sopimattomaan aikaan. Te nukuitte, te olette väsyksissä. No niin, sanoi mylady, mitäs nukkujat voivat toivoa? Suloista heräämistä.
Hän on ylen ihastunut. Ja mitä enemmin hän katselee, sitä enemmin hän innostuu. Hän on niinkuin lumottuna. Hän rakastaa, rakastaa innollisesti tuota suloista olentoa, joka elää lähteen syvyydessä. Ja kohta hän havaitsee, että tuo suloinen olento rakastaa häntä takaisin.
Niihin silmiin, jotka tätä maisema-kuvausta tarkkaan katselivat, ilmaantui piankin suloista haaveilua ja tämä juuri oli varma todistus kuvien täydellisestä ihanuudesta. Huone-kalut olivat kauniit ja mukavat.
Heidän tapansa, heidän vaikutuskeinonsa ovat erilaiset ja tuo erilaisuus se juuri keskinäisessä rakkaudessa, kun kumpanenkin koettaa sulostuttaa toisensa elämää, saa aikaan jotakin suloista ja täydellistä! Seuraavan aamun valaisi mitä kirkkain auringonpaiste. Mutta assessorin silmät olivat raukeat juurikuin levon puutteesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät