Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Ovatko nuo liinat kaikki kosiolahjoja, jotka sinulla on tuossa?" kysyi Inkeri. "Ne ovat kosiolahjoja. Mutta katsoppas tätä sormusta. Sen olen saanut Mellet'iltä. Eikö se ole soma?" "Onko Mellet lemmittysi?" "On, Mellet ja minä aiomme mennä naimisiin." "Pidätkö paljon hänestä?" "Pidän, Mellet ja minä olemme olleet tuttavia jo lapsuudesta saakka."
Olen kuullut siitä kerrottavan, teidän kuninkaallinen korkeutenne, sanoin minä, mutta en tiedä sitä varmaan. Jos pikku neiti hankkii minulle sen sormuksen, sanoi hän, niin annan Torstenille sen sijaan sormuksen, joka on paljon enemmän arvoinen. Eihän Torsten ole mikään sotilas, ei hän tarvitse semmoisia kaluja. Minä kyllä pyydän sormusta Torstenilta, sanoin minä.
Minä tiedän sen siitä että de Wardes eilen eräässä seurassa, jossa minäkin olin, näytti sormusta sanoen saaneensa sen teiltä. Katala heittiö! huudahti mylady. Tuo nimitys, niinkuin hyvin saattaa ymmärtää, tuntui d'Artagnan'in sydämmen pohjaan saakka. Mitäs arvelette? virkkoi mylady. No niin, minä kostan tuolle heittiölle, vastasi d'Artagnan ruveten hyvin uljaan näköiseksi.
Nyt muistan, niin se oli: kuninkaan sormusta ei koskaan kadoteta ilman väärää valaa! Ja noin mitätön vala! Enkö ole kalliimpiakin valoja rikkonut! Kuulkaa, ystäväni, jos minulla on yksi ainoakaan ystävä, niin menköön hän sen Flintan lesken luo Falkbyhyn ja luvatkoon hänelle koko omaisuuteni, jos hän hankkii minulle sormukseni takaisin!
Matti yritti vähän epäröidä, mutta kun näki vieraan toisessa kädessä säteilevän kaksi jalokivikoristeista sormusta, niin katsoi sormuksiin ja työntyi käsiin. Herra otti Matin kainaloista, nosti niin ylös kuin kädet yltivät ja virkkoi: »Ojaa.
Ahaa! olette kuninkaan tovereita..." Nämä aikoivat jo syöstä hänen päällensä. "No sitten", hän päätti, avaten takkinsa ja näyttäen erästä hänen kaulassaan kaikenlaisten tähtien ja nauhojen joukossa rippuvaa sormusta, "no sitten, toverit ... minä olen yksi teidän joukkoanne." Aika jo olikin; kostajien neljä puukkoa välkkyi jo hänen silmäinsä edessä.
Silloin rypistyi hänen otsansa, hän katseli minua silmiin läpitunkevasti ja synkästi ja kysyi: Tiedätkö mitään sen vaiheista? En, vastasin minä. Kun minä kerran kuolen, sanoi hän, löydät testamenttini Turun hovioikeuden säilöistä; siitä saat tietää mitä tarvitset. Sitten varoitti hän minua koskaan panemasta pois sormusta, kun sen kerran olin saanut. Sano, Pekka, mitä tämä merkitsee?
Sinä et olekkaan runoilija Villon, vaan loihtija Parapharagaramus, ja kannat semmoisena sormessasi sormusta, joka saa ihmeitä aikaan." "Eikö nämä ihmeet saa sinun uteliaisuuttasi vireille?" "Ei vähääkään. Minä mukaudun suostumuksiimme: tiedottomuus, salaperäisyys! Yksi ainoa kohta minua huolettaa." "Mikä sitten?" "Koska syömme suurusta?" "Ensi postipaikassa ... hätäisesti." "Hiisi olkoon!"
Etkö tiedä, etkö näe, että minä olen kalifi, kaikkien oikeauskoisten hallitsija? En minä ole Abu Hassan. Allah on korottanut minut valtaistuimelle, jotta tuomitsisin ihmisiä lain ja oikeuden mukaan. Enkö muka lähettänyt sinulle eilen sormusta sormestani ja käskenyt viedä terveiset pojaltasi, kalifilta, jotta sinäkin saisit tietää, mihin arvoon olin korotettu.
Ei, ei ole mitään mahtia maailmassa, joka pakottaisi minut ottamaan takaisin tämän sormuksen! Luuletteko, että olen sormusta vailla? Eikö hän nyt vieläkään huomaa! v. Mitä tämä on? Näen neiti von Barnhelmin, mutta en kuule hänen ääntänsä. Te teeskentelette, hyvä neiti. Suokaa anteeksi, että käytän teidän omaa sanaanne. Loukkasiko tuo sana teitä, herra majuri? v. Se koski minuun kipeästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät