Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Jos toiselle sormusta yrität antaa, jonka kuumana riistin ma sormestain, sinä kätesi pidätät vavahtain et voi, sitä täytyy sun itsesi kantaa. Kaks yhtyi iäisyyttä, kun me kohtasimme nyt menetän sun? Se on harhaa vain, se on unta vain.
Ja rohkea kun oli, kiersi kohta kätensä sen kaulan ympäri toiselle olalle. Kuitenkin vapisi hänen äänensä, kuu hän taas sanoi: Tulethan minun riistakseni! Ja sydän paisui. Nainen ei vetäytynyt pois, vaan paljasti naurahtaen valkoset hampaansa. Sitten pani vasemman kätensä päällimäiselle aidakselle, niin että näkyi nimettömän kaksi kultaista sormusta.
Niin annoin hänelle hansikkaan takaisin, mutta en sormusta, koska aikomukseni oli tehdä hänelle kiusaa, kun hän alkaisi sitä kaipailla. Eikä hän sinä iltana havainnutkaan, että se oli poissa.
Ensin olivat pelästyneet lapsen vaarasta, vieraan ihmisen ketään kohtaamatta tullessa asuntoon, ja sitten ihmetelleet sormusta, ja kiittäneet Jumalaa, joka ei ainoastaan varjellut lapsensa pahoista ihmisistä, vaan lähettänyt hyvän vieraan lapselle. Viimein kysyi kauppias, kuka se onnellinen setä oli, jonka edestä pieni Pietaritar aina rukoili, ehk'ei ollut häntä nähnytkään.
Eräässä viheliäisessä kylässä Jyllannissa syntyi kaksintaistelu, jossa isäni vasemman käden kaksi sormea hakattiin poikki; sormet löydettiin, mutta ei sormusta. Kaksi päivää myöhemmin isäni hukkui. Sormus jäi kateisiin, ja sen mukana katosi onni suvustamme. Suurin osa elämääni on sittemmin ollut täynnä ulkonaisia vastuksia, mutta samalla kuitenkin sisällistä tyytyväisyyttä.
Vanhin joukosta vastasi: "Siksi että me olemme viha ja kosto, mutta tässä tarvitaan puolueettomuutta ja oikeutta." François Villon oli tällä välin astunut sisään. Hän oli kuullut tämän kiistan viime sanat; yht'äkkiä hän lausui: "No sitten! toverit; minä kannan niinkuin tekin sormusta, olen asiassa puolueeton ja edustan täällä vaan kuningastani, Ranskan hallitsijaa."
Olen ehkä erehtynyt, sanoi mies taas ikäänkuin nöyrtyen. Jos teillä ei ole sormusta, niin vannokaa, ja minä uskon teitä. Tiedätte hyvin kyllä, että minulla on tuo kurja taikakalu, vastasi nainen ylenkatseellisesti, muutoin ette kerta toisensa perästä yrittäisi sitä minulta väärällä valalla houkutella.
Sana on valan veroinen; sanokaa meille, että kaikki, mitä sormuksestanne kerrotaan, on akkain puheita, ja me uskomme sen, niinkuin olisitte sen valallanne vakuuttaneet. Bertelsköld epäili hetkisen, mutta suuttumus ja kiusaus voittivat... Totta on, sanoi hän, että kannan sormusta suuren kuninkaan muistoksi, mutta kaikki se, mitä Bjelke ja muut siitä puhuvat, on joutavaa taikauskoa.
Hän katsoi sormusta, jonka Dubrovskij oli hänelle antanut. Innokkaasti halusi hän kohdata tätä kahdenkesken ja vielä kerran ennen ratkaisevaa hetkeä kauvan, kauvan keskustella Dubrovskijn kanssa. Aavistus sanoi hänelle, että hän illalla kohtaa Dubrovskijn puutarhassa, lehtimajan vieressä, ja hän päätti mennä odottamaan häntä.
Siinä säilytti isä omain sanainsa mukaan "kalliinta muistoa", nimittäin sormusta, jonka kannassa oli vaimonsa pienoiskuva ja hiussuortuva lasin sisällä. Nyt oli sormus poissa, vaan sijalla oli kirjelippu, jossa sanat: "Minun täytyy lähteä. En voi seista vastaan. Vien tämän muiston mukaani. Elä tuomitse kovin ankarasti. Jaakko". Itkien tuli äiti huoneesta ja vaipui tuolille surun sortamana.
Päivän Sana
Muut Etsivät