United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ovatko nuo liinat kaikki kosiolahjoja, jotka sinulla on tuossa?" kysyi Inkeri. "Ne ovat kosiolahjoja. Mutta katsoppas tätä sormusta. Sen olen saanut Mellet'iltä. Eikö se ole soma?" "Onko Mellet lemmittysi?" "On, Mellet ja minä aiomme mennä naimisiin." "Pidätkö paljon hänestä?" "Pidän, Mellet ja minä olemme olleet tuttavia jo lapsuudesta saakka."
Näitkö sinä hänet, tahi olitko täällä silloin kun rutto riehui?" "En", vastasi Laagje ja herkesi kyselemästä. Hän oli saanut kyllin tietää. Mies, joka seisoi hänen edessään, oli Lailan sukua. Samassa tuli Lailakin puotiin loistavin silmin ja koko joukko kosiolahjoja käsivarrellaan.
Hänellä on lupa ottaa kosiolahjoja niin monelta ihailijalta kuin tahtoo, ilman että häntä pidetään kevytmielisenä, mutta hänen täytyy, kun asia vihdoin menee niin pitkälle, että on mentävä papin puheille, toimittaa kosiolahjat entisessä kunnossa omistajilleen takaisin.
"Entäs sinä," sanoi Laila, "oletko sinä saanut paljon kosiolahjoja?" "En", vastasi Inkeri hymyillen, "minulla ei ole vielä kosijata. Me emme pidä tapana antaa kosiolahjoja, niinkuin te. Sitä paitsi olen minä vasta yhdeksäntoista vuotias." "Siis olemme yhdenikäiset. Minäkin olen yhdeksäntoista. Onko tuo komea mies tuolla puodissa sinun veljesi?" "Hän on veljeni." "Mikä hänen nimensä on."
Sittemmin oli Simo Mikkelin talo ostettava, johon uusi aviokunta asettuisi asumaan. Kaikki hyvin kaunista, kuinhan vaan edelleen elettäisiin. Ennen pyhiä kävi vanha Welli kaupungissa kosiolahjoja ostamassa, muutamia karttuunipaloja morsiamelle koristeeksi, yhdet kengät ja muutamia pulloja halpahintaista viiniä. Näillä kapineilla oli Leenan sydän valloitettava.