United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuttui sulho nuori, hän murti suuta, mustaa haventaan, hän miekan vyötti, sotatielle suori ja tuli vihdoin tummaan Tuonelaan; ois siellä vieläi, ellei äiti-muori ois hoivaellut hänen haavojaan; tuost' uros uljastui, mies miestyi sorja, mut ollut enää ei hän naisen orja.»
I brefvet som jag fick ifrån Borgå, skrifves blott dett om Heikel, att jag icke behöfver sörja derföre;
Vielä kerran, Se vielä kerran lausu, kyyhky sorja, Mit' ensikerran sulosuusi sanoi; En tajunnut sit' oikein vielä. VALPURI. Minä Rakastan Akselia. AKSEL. Kuulittenko Te kaarrokset? Te kuvut korkeat? Te Herran alttarit? Oi, Akselia Hän rakastaa! No, siis ei muu kuin kuolo Erota sua Akselista. Tule! Mun anna sormus panna sormehes. Se kirpoi kädestän'! VALPURI. Oi, Herra! AKSEL. Kieri Kivien rakoon.
Arvo-istuimille sitten Istuu morsian ja ylkä, Donna Clara, Don Fernando, Vaihtain lemmenlauseitansa. Iloisissa lainehissa Liikkuu salin sorja seura,
"Minkä näköinen hän on?" luki Rejer eteenpäin: "solakka ja sorja sekä pää kuin gallionin kuva, joka kiekuu ja keinuu ... kaula ja käsivarret kiiltovalkoiset ... rinta komea ja rohkea, niinkuin tuulen pullistama märssypurje! ja sen lisäksi niin kaita vyötäisiltä, niin hienomainen ja arvokas!
Karjalan kannas on vartiopaikka, Karjalan kannas on kaunein paikka seisoa, kaatua, suuttua, surra, vaan ei vierahan kakkua purra, ei olla pajarin poikien orja, vaan olla vapaa, suora ja sorja, uskoa oikeuden voittavan voimaan, toivoa tuomion torvia soimaan, Karjalan kannas on teidän, Karjalan kannas on meidän!
Von Essen, se vanhus sorja, tuli hehkuva rinnassaan, lumipäinen, kookas, norja, hän kimmosi kiukuissaan. "Pois", huusi hän, "lurjus, pian, pois tallihin käy takasin, ja myötäsi, ratsun sijaan, heti ruoska sa tuo tukevin." Tuo Matti on mies, joka tuonaan oli luoteja kestellyt, kuninkaalt' oli saanut muonan, vaikk' Essenin leivässä nyt.
Helenen Priamos jopa viittasi luokseen: "Käy, tytär-kultani, käy, tule, istuos luokseni tänne, että sä puolisos entisen näät, sukus, ystäväs muutkin. Sull' ei syyt' ole, ei, jumalainpa on syytä se, jotka tänne akhaijit johti ja toi sodan kyynelerunsaan. Virkkaos mulle nyt, kenpä on tuo uros valtava tuolla, kenpä akhaijein aimoja mies tuo sorja ja suuri.
Mut kansa, mi arvosta ei tekojansa, on tehoton, on kuollut, on iki muiden orja, ei sini; meillä vapaus voi soida sorja. Ei sini nousta notkosta Suomen kansa saata kuin emme me viljele isiemme maata, kuin emme me usko oman tahtomme tarmoon, kuin jäämme työn vieraan ja ainehen armoon. MIES MIEHELT
»Se oli pulskaa nähdä, kun Viio pyöritti tyttöjä, sellainen kaunis mies, sorja kuin koivu!» Ja Kilpeläinen kertoi ja kertoi, ja he juurtuivat siitä sitten puhelemaan menneet asiat kaikki halki lapsuudesta saakka. Oli muistelmia, joille naurettiin, ja toisia, joita ihasteltiin kuin kaunista satua.