Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Jos mamselli suvaitsee, virkkoi vieras, nousten sohvalta, niin katselen pikku herrasväkeä vähän lähempää. Olkaa hyvä, olkaa kaikella muotoa niin hyvä, myönsi opettajatar, seuraten vierastaan pikku herrasväen luo.
»Rukoilkaa te, Maijaliisa, minun puolestani.» »Kyllä minä rukoilen.» Molemmat olivat vähän aikaa äänettömiä. Maijaliisan hengitys muuttui raskaaksi ja tasaiseksi. Mutta Alman silmät olivat auki yhä. »Maijaliisa, joko te nukutte?» »Mitä rouva tahtoo?» kuului sohvalta sumea ääni. »Minua vaan niin peloittaa.» »Niin kun ette siunaa. Siitä se vaan tulee.» »Enhän uskalla. Jumala minua vihaa.»
Lähimmältä sohvalta raivattiin kiireesti vaatteet pois, ja rouva Blumille vakuutettiin, että hän oli hyvin tervetullut. Kauppaneuvoksetar oli tavallista ystävällisempi, hän tervehti sydämellisesti ja puhui hetken aikaa matalalla äänellä ja liikutettuna huomisesta merkkipäivästä.
Jälestäpäin sain kuulla, että Irenen äiti oli oitis rientänyt miehensä jälestä, mutta tämä oli sulkeutunut omaan työhuoneeseensa eikä laskenut ketään sisälle. Minä heräsin kovaan paukaukseen, joka kuului jostakin huoneesta rakennuksessa. Tuo saattoi jäntereihini voimia. Minä hyppäsin sohvalta. Irene oli kokonaan hämmennyksissä. Hänestä oli kaikki tämä käsittämätöntä.
Entä mitä on sinun kirjeessäsi? kysyi luutnantti, kääntyen toisen sisaren puoleen, joka hänkin luki kirjettä; no, mitä hän kirjoittaa sinulle? Tervehdä veljeäsi, on tässäkin, ilmoitti puolestaan Laura. Eikö muuta? Ei, kiltti Gustaf! Peijakas periköön kaikki naiset! ärähti luutnantti, hypähtäen ylös sohvalta. Hyi, kuinka sinä puhut! huudahti Therese.
Pässinpää! murahti hän lyhyesti sekä heittäytyi jälleen pitkäkseen sohvalle, antautuen huoltensa valtaan. Metsästäjä läheni häntä kunnioittavasti kumartaen. Olisi muuan kirje, joka... alotti hän, kasvoillaan jonkunlaista tuttavallisuutta osoittava ilme. Kirje, kirje! keskeytti hänet, kreivi, hypähtäen ylös sohvalta. Minulle on annettu tämä kirje jätettäväksi teidän armollenne, virkkoi metsästäjä.
Niinkuin aina ennen myös hänen rouvansa, vietettyään hämärähetken miehensä työhuoneessa, kun lamppu syttyi, nousi sohvalta, jossa he olivat istuneet, ja meni nurkkahyllyn ääreen täyttämään sitä suurta merenvahapiippua, jota eräs maanviljelysneuvoksen esi-isistä, eräs Suomen sodan sankareista, oli tässä samassa huoneessa aikoinaan polttanut, täytti ja oli juuri asettanut pöydälle, ja itse, rauhasta ja onnesta hymyillen suudellut miestään ja sanonut hänelle hyvästit illalliseen asti.
Hämmentyneenä ja säikähtyneenä Albert aikoi nousta sohvalta; mutta Julia, tosin hämmästyneenä hänkin, mutta ei pelästyneenä, kiersi toisen käsivartensa hänen kaulalleen ja piti häntä paikallaan, sillä voimakas ihminen ei vähällä päästä onneaan.
Henrik painoi valkoista nappulaa ja kuuli kaukaa seinien ja käytävien takaa vastaavan kellonkilinän. Hän nousi sohvalta, huokasi keventyen, ja työnsi uutimet ikkunan edestä. Aurinko oli juuri laskennut. Hän avasi molemmat puoliskot ja ulkoa lehahti tuore illan-ilma ja rattaat rämisivät kadulta. Kyyppari tuli sisälle. Tuokaa minulle sanomalehtiä Nya Pressen, Åbo Tidning.
»Minkälaista unta rouva näki?» kysyi Maijaliisa sohvalta. »En minä hirviä sitä kertoa.» »Niinkö oli kamalaa? Rouva ei vissiinkään muistanut siunata maata ruvetessaan. Minulta kun vaan unehtuu, niin on varma, ettei sinä yönä ole oikeata unta.» »Minulta se on jäänyt viime aikoina.» »Hyvä Jumala, eikö rouva enää rukoile milloinkaan.» »En.» »Mutta sehän on paha.»
Päivän Sana
Muut Etsivät