Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Sinun isäs siunaukset olkoot minun isäni siunauksia voimallisemmat: ne ylettykööt hamaan ijäisten kukkulain ihanuuteen; ne tulkoot Josefin pään yli, Nasirin päälaelle veljeksistä." Tuo siunaus ei ole vieläkään täydellisesti hävinnyt, vaan ilmestyy se siellä täällä, joskin kirouksen tuomio vuosisatoja on ikeellään sortanut hänen jälkeläisiänsä, joka sai siunauksen.
LADY MACDUFF. Voi sinun puheitasi, pikku lörppä! SANANTUOJA. Jumalan siunaus teille, kaunis rouva! En tuttu lie, mut arvonne ma tunnen. Ma varon, ett' on vaara lähellänne: Jos köyhän miehen neuvoon suostutten, Tääll' älkää olko! Pois, pois lapsinenne! Peloittaa teitä näin on kyllä julmaa, Vaan vielä julmempaa, jos salaan vaaran, Jok' uhkaa teitä. Herra teitä kaitkoon! En jäädä tohdi.
Sanankuuliat näyttävät olevan hyvillään, kun vaan pääsevät pois, ja jo ennenkuin siunaus on luettu, silkit kahisevat ja vaatteita järjestetään levottomuuden merkkinä, ja tuskin on viimeinen sana kajahtanut, ennenkuin useammat nousevat liikkeelle; herrat kiiruhtavat panemaan hatut päähänsä ja näyttävät kilvan koettavan päästä ulos kirkosta.
Minä olen hyvin uutterasti varustanut vierashuonettamme häntä varten, sirottauut laventelia liinavaatteisin ja koettanut tehdä kaikki kodikkaaksi tälle nuorelle tytölle, joka Kristuksen tähden on karkoitettu vanhasta kodistaan. Luullakseni jokaisella kodilla on siunaus semmoisesta vieraasta. Kesäkuulla 1523. Vieraamme, jalosukuinen neiti Katarina von Bora, on saapunut meille.
"Myös monet kohlut mailma suo, mut sydän terve kestää nuo, ja kunnian hän meille tuo. On riemuks meille Roobin. "Jos totta tietää uurteet nää ja kaks ja kolme viideks jää, on tyttöin mielitietty tää. Sen kyllä näyttää Roobin! "Kun missä liikkuu, turma vie! on neittä nuorta täynnä tie, mut seikka tuo ei viaks lie. Siis siunaus sulle, Roobin!"
Lopettakaamme nyt pian tämä viimeinen surullinen näytelmä! Suokaa minun nyt sanoa viimeinen siunaus, ja sitten ryhtykäämme ateriaan!" Hän ojensi kätensä meidän puoleemme ja kehoitti meitä kaikkia seuraamaan häntä. Laskeusimme kaikki polvillemme ja rukoilimme sana sanalta hänen jäljessään, kyynelvirrat valuen jokaisen kuivuneita poskipäitä alas.
Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman, hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan, mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon ja pehmeän haudan siellä näin pienoiselleni luon, kuin näännytän kuoloon häntä; ja jos jäiskin hän elämään, ikipäiviksi kannettavakseen vain äityen sais häpeän."
He tulisivat saamaan kaiken maailman vallan ja rikkaudet, eikä heillä olisi muita vihollisia kuin oma itsensä? Mutta itse olisivat he onnensa vaarallisimmat vihamiehet ylpeytensä, vallanhimonsa ja keskinäisen eripuraisuutensa vuoksi? Ja kirous ja siunaus tulisivat taistelemaan heidän elämästään? Rex Regi Rebellis, ne sanat oli sormukseen kaiverrettu, huomautti Svenonius oppineen näköisenä.
TEUVO.. Nämä ovat vallan mainioita. MAIJU. Niin, enkös osaa leipoa, minä? ja kun niitä tuli vielä niin paljon, likemmä kaksisataa, tietääkö mamma. Pellit eivät tahtoneet riittää mitenkään. Semmoinen siunaus oli sillä taikinalla. Ja, arvaatteko, mistä se tuli? HANNA. Noo? MAIJU. Kun tein taikoja! Pyöritin ruukkua yhdeksän kertaa myötäpäivää ja luin vispatessani. kolmasti »Isä meidän».
Loppuvalon siunaus oli hänen edessään; kunnia semmoinen, jota ei kukaan voinut käsittää; autuus ijankaikkinen ja sanoin sanomaton. Hänen taistelonsa oli taisteltu; hänen juoksukenttänsä oli päähän juostu; hän oli ollut uskollinen ja taivas oli hänen tarjonansa. Cineas katseli suurimmalla ihmetyksellä Paavalin käytöstapaa kuoleman lähetessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät