United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vastaatko puheesi, mies? Sanoppas toisen kerran se sana!" "No, ei sitä nyt muuten olisi juostu, jos Teillä ei olisi valta juoksuttaa." "Vai haluttaa sinua vielä pääsinpäivänäsi putkaan! Vai ei minulla ole valta juoksuttaa? Kysytäänpäs kapteenilta!" "Kysykää vain", kuului vihainen murina koko plutoonasta. "On tässä vierasmiehiä."
Kesti kauan ennenkun hän taas toipui ja kysyi epävarmalla äänellä: Kumman suomalaiset miehemme valitsivat? Ensimmäisinä kutsuttiin esille Turkulaiset, ja kun kapteeni Fock kysyi heiltä, tahtoivatko Ruotsiin vastasi yksi sotamies: Emme! On jo tarpeeksi juostu. Tahdomme kotia, ja muutkin tahtoivat kotiin. Jo samana päivänä vannoi koko armeija uskollisuutta Venäjälle.
Minun tekisi jo mieleni saada hevosen omankin rekeni eteen." Pian oli rata toisteen juostu ja katseliain ohitse menty, ennenkuin kelloa soitettiin. Orkko oli siis toisella ratakerralla melkoisesti parantanut juoksuansa. Kolmannella kerralla soitettiin kelloa juuri kuin Orkko saapui katseliain kohdalle. Joku luuli huomaamansa, ettei sen silmät enää välkkyneet niin kirkkaasti.
Ja kun tuli toinen ilta, kun uupuneina, epätoivon partaalla vihdoin tehtiin hurja päätös, otettiin summassa se, mikä väsyneille lähimmäs osui, silloin tiedettiin, ettei ollut tyttöä tanssiin kävelty valitsemassa, tyttöä hoikinta ja verevintä, vaan että oli juostu täydessä tolkussa huoneen haussa. SILT
Juostiin risteyksen ympäri ja palkintona oli maksuton ilta Topin poikien kelkkamäessä. Teliinin Ville oli voittanut tähän asti, kaikki kolme kertaa, jotka oli juostu. Kolme maksutonta iltaa oli hänellä Topin mäessä. Mutta niistä hän ei välittänyt, vaan ainoastaan kunniasta! Kolmannella kerralla hän oli voittanut Topin Kallen, joka kunnian vuoksi oli koettanut.
Loppuvalon siunaus oli hänen edessään; kunnia semmoinen, jota ei kukaan voinut käsittää; autuus ijankaikkinen ja sanoin sanomaton. Hänen taistelonsa oli taisteltu; hänen juoksukenttänsä oli päähän juostu; hän oli ollut uskollinen ja taivas oli hänen tarjonansa. Cineas katseli suurimmalla ihmetyksellä Paavalin käytöstapaa kuoleman lähetessä.
Mikä sille Varsalle kumminkin lienee sillä matkalla tullut, mutta ei se ollut enää ihan ennallaan, ja sen viimeinen palkinto oli juostu. Entinen iloisuus oli poissa, eivätkä ottaneet sitä enää kilpailemaankaan missään. Jo alkoi karvakin kuivettua, eikä sillä ollut enää entistä tuoreuttaan. Ei tahtonut enää oikein sen syöntikään käydä.
Hetken iltaa vain ol' istuskellut kylki honkaa vasten kyhjöttäin, tulta piippuun pannut, valitellut sodan käyvän suohon päin; sanoi miettineensä mielessään, millä saisi paon päättymään. Näinpä sanat sattui: »Enää suostu en mä opittua oppimaan. Kerran ennen pohjaan päin on juostu, juoksuss' ollaan uudestaan. Pako vain se kurja toivo jää, lempo tiesi, missä matkan pää.
Heidät otettiin hurraahuudolla vastaan, kun he juoksivat käsikkäin kummun rinnettä alas. Mutta kisapaikkaa lähetessä valtasi Olavin uudelleen hämmennys. Hänen piti suorastaan purra hammasta näyttääkseen levolliselta. »Hyvin juostu, hyvin juostu!» huudettiin joka taholta. »Ohoh, Olavi! Kengän sait ja kengän pitäjänkin, mutta kylläpä punotatkin!»
Missä maassa, missä kaupungissa juostu ei sua katsomahan? Mikä ei sua ikävöinyt impi? Mikä vaimo ei mielinyt? Mik' ei kadehtinut ruhtinatar rakkauttani ylpeätä? Mikä nainen ylhäinen ei huollut oisi vuoksi mun vuotehein? Lahjat suuret oli sulla, jotka kaikki hurmasi naisten mielet: lahjat laulun sekä tiedon maine, kansakuntien kuuluisuus.» Lukee suuri Suomen piispa.