United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian oli pappi vihkisanat lukenut, ja selvästi olivat Aarni ja Maaria vastanneet papin kysymykseen, tahtoivatko rakastaa toisiansa myötä- ja vastoinkäymisessä. Nyt toivotettiin onnea, ja vihdoin kuuluivat viulun säveleet. Tanssi alkoi. Monenlaisia herkkuja tarjottiin aina välimmiten, ja niin joutui ilta. Niini oli paljon tanssinut; hänen tuli palava, ja hän oli väsynyt.
Sitte tuli toinen joka teki samaten ja kolmas ja neljäs ja kaikki muutkin, yksi toisensa jälestä; niin että räätälillä hänen ehdittyään hautausmaan ohitse oli kaikki nuo eläimet kintereissänsä kiinni, ja koska hän ei tietänyt tahtoivatko ne häntä syödä tahi kunnioitta, niin hänen sääriänsä rupesi väristyttämään, että ne tuntuivat vallan hermottomilta.
Miksi nyt juuri sekoittua Venäjän valtakunnan keskinäisiin kapinakysymyksiin? Eivätkö nuo ihmiset tienneet, että hallituksen sotajoukot olivat voittaneet ja että kaksipäinen kotkalippu jälleen liehui Viaporissa? Tahtoivatko he vartavasten valmistaa Venäjän armeijoille tilaisuuden tunkeutua rautaisena kiilana Suomen vasta toipuvaan yhteiskuntaruumiiseen?
Villit olivat nähtävästi odottaneet heitä, sillä kukkulat pitkin rannikkoa olivat ihan täynnä miehiä ja vartioita näkyi olevan asetettuna joka paikassa. Noin 300 jalan päässä rannasta asettuivat Stanleyn kanootit ankkuriin yhdessä linjassa. Stanley kysytti tulkilla Bumbireeläisiltä tahtoivatko he tehdä rauhaa. "Nangu, nangu, nangu!" "Eivätkö he tahdo tehdä mitään pelastaakseen Shekkaa?"
"Sitten kerran Antti ja Grills tulivat luokseni, ja silloin kerroin heille, mitä tyttö väitti nähneensä, ja kysyin, tahtoivatko he lähteä mukaan, niin voisimmehan tuota katsoa. No, se oli helposti tehty. He olivat menossa Mangskogiin ja se soveltui heidän matkaansa.
Kun joku yksityisrata joutui valtion omaksi, niin virkailijat saivat valita, tahtoivatko kääntyä oikeauskoisuuteen vaiko erota virastaan. Hallituksen virkamiehet saivat hyväntahtoisilta esimiehiltä huomautuksia, että heidän ylenemisensä riippui heidän oikeauskoisuudestaan, ja moni suostui luopumaan uskostaan. Vain juutalaisten vastaanottamisessa oikeauskoinen kirkko teki vaikeuksia.
Miehet kutsuttiin nyt esiin ja heiltä kysyttiin, tahtoivatko mennä naimiseen näiden naisten kanssa; mutta miehet vastasivat: ei. Ruhtinas oli uhannut heitä, sanoen että jos eivät totta puhuisi, niin hän antaisi rangaista heitä; mutta he olivat sittenkin vastanneet: ei.
Luulivatko he, että hän pelkäisi heitä tai että hän oli riippuvainen heidän kiitoksestaan ja moitteestaan? Hänkö heidän orjansa? Ei ikinä! Ennen saivat nuo olla hänen orjiaan! Eikö hän ollut metsän kuningas? Tahtoivatko ne tuntea hänen käpäliään? Hänen silmänsä pimenivät. Hänen suonensa pullistuivat, yhdellä ylivoimaisella, yliluonnollisella ponnahduksella hän taisteli itsensä vapauteen.
Hän puhui iloista ja suruista, jotka hääparia tulisivat avioliiton aikana kohtaamaan. Ja kun hän selitti heille, mitä rakkaus oli, puristivat he äänettöminä toinen toisensa kättä, ja kun hän kysyi heiltä, tahtoivatko he rakastaa toisiaan niin myötä-kuin vastoinkäymisessä, kuului kumpaisenkin huulilta niin selvä, kaikuva »tahdon», että jokainen huomasi vastauksen tulleen sydämestä.
Kirkkoherran ääni vapisi, mutta sekä sulhanen että morsian, kun heiltä kysyttiin, tahtoivatko rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisessä, vastasivat selvästi tahtovansa. Mutta kun he siunauksen ajaksi polvilleen langettuaan, taas nousivat ylös, oli morsian puhjennut itkemään, eikä voinut hän hillitä kyyneliään.