United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Illalla kun kaikki, paitsi virkut vartijat, joiden huolena oli vene ja kanootit, nukkuivat, oli Frankilla ja Stanleyllä vakava keskuslelu. Frankilla oli sisimmässä sielussaan yhtä rohkeat toiveet kuin Stanleyllä lopullisesta onnistumisesta, mutta sen vuoksi että tuo suuri joki alinomaa juoksi pohjoiseen ja siis eteni merestä, näyttäytyi jonkun tapainen levottomuus hänen muistutuksissaan.
Ihastuneina muukalaisten ystävällisyydestä ja anteliaisuudesta tarjosivat maanasukkaat laivan miehistölle isoja ryyppyjä palmuviiniä ystävyyden vahvistamiseksi, ja kun purjeet vihdoin nostettiin, seurasivat kaikki kanootit venhettä pitkän matkaa, yhä vaan kestiten laivan miehistöä, laulaen, lallattaen ja kovaäänisesti huutaen ilosta.
Kun Stanley vihdoin huomasi että heidän rohkeutensa rupesi lannistumaan, veti hän yhteen kanootit ja oli rupeavinaan äkkiä laskemaan rantaan, josta nuo antoivat pettää itseänsä sekä syöksivät satamäärin alas rantaan keihäineen.
Koska jäljelle jääneet kanootit olivat keveistä aineksista tehdyt, pysyivät ne vedenpinnalla lastineen päivineen. Pelastustyössä oli erittäin muuan Stanleyn miehistä, nimeltä Uledi, kunnostanut itsensä. Väsymätön oli hän nostaessaan kanoottiinsa hukkuvia kansalaisiaan ja saattaessaan heitä turvaan.
Kun kanootit melomalla kulkevat erittäin joutuisasti, ehtivät he veneistä edelle ja ilmoittivat caziquelle kristittyjen tulosta. Amiraali huomauttaa tässä, ettei hän vielä tiedä, merkitseekö cazique samaa kuin kuningas vai onko se vain maaherra. Cazique tuli vihdoin heidän luokseen, ja yli kaksituhantinen asujamisto kerääntyi torille, joka oli hyvin puhtaaksi lakaistu.
He liehuttivat viimeiset jäähyväiset nenäliinoillaan, ja erosivat toisestaan ikävöivin mielin, kulkeakseen kumpikin tuntemattomia vaiheita kohden. Eräänä iltana laski Stanley rantaan eräässä lahdessa. Rannalla istui noin tusinan verta likaisiin vuohennahkoihin puettuja maan-asukkaita juomassa palmuviiniä kurpitsin kuorista. Stanley vedätti veneen ja kanootit kuivalle maalle.
Magassan kanootit jakaantuivat oikean- ja vasemmanpuolisiin osastoihin, ja 200 tahi 300 kovalatinkista pyssyä ilmoittivat kaikille että se valkoinen mies, josta keisarin äiti oli unta nähnyt, oli noussut maalle. Lukuisat vaski- ja paassi-rummut sanoivat hänelle jymisevät tervetulijaiset; liehuttimia, lippuja ja viiriä leijaili ilmassa ja kansa huusi kovaäänisesti.
Ei voitu nähdä toinen toistaan, kuului ainoastaan airojen säännöllinen loiske veteen, vaan kukaan ei puhunut mitään. Silloin tällöin heilutti Stanley pimeässä palavaa vahakynttilää johdoksi ajattelemattomille ja varomattomille. Täten ja rangaistuksen uhkauksilla niille, jotka poikkeaisivat oikeasta suunnasta, pidettiin kanootit yhdessä. He olivat näin soutaneet kolme tuntia alituisessa pimeässä.
Päivän koittaessa astuivat 150 miestä sekä vaimoa ja lasta kanootteihin, joihin sitäpaitse pantiin sata takkaa kankaita, helmiä ja messinkilankaa, 88 säkkiä viljaa ja 30 laatikkoa ampumavaroja. Loput miehistöstä sai veneitten puutteesta odottaa, kunnes ennätettäisiin heitäkin noutaa. Kanootit joutuvat haaksirikkoon. Villien juhla.
Neljän päivän kuluttua siitä kuin Stanley töin tuskin oli päässyt kuoleman kourista, saatiin kärsivällisyydellä, suurella varovaisuudella ja vaivaloisella työllä kanootit peljätyn putouksen alapuolelle. Epätoivo ja hätä.