Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mutta toinen siitä vain yltyi: Kuuluipas... Ja jos olisin vielä kovemmin huutanut, niin se olisi kuulunut ihan joka paikkaan...! Ja sitte kun minä hyppäsin tuvan katolta maahan, niin minä en pelännyt ... en vaikka olisi jalka katkennut! Semmoinen urheus jo kävi kateeksi Esalle ja hän väitti vastaan: Elä valehtele. Kysy vaikka äidiltä, vahvisti Otto, innostui ja väitti: Sinäpä et ole hypännyt!
Kertoen Johannalle syksyistä kohtaustaan Josun kanssa, jatkoivat he taaskin matkaansa kiirehtämättä, mutta Simo ehti jo hyvän matkan heitä vastaan. Topias tervehti häntä suorin sanoin ja runolla: "Sinäpä ehdit häistä läksiäisiin... Sulhanen suuressa onnessa, etsivi, rientävi, löytävi..." Simo siitä nauramaan: "Luetko arkkiveisuja, vai osaatko omasta päästäsi. Hitoissa!
ELMA. Niin, niinpä lauletaan, Miss' on mun seppeleni? HANNA. Tässä, Elma. Sua kiitän, Hanna; sinäpä sen sidoit. Kas tässä seisoo morsian, Täss' Tuonen veräjällä; jalo, tyyni, Kuin Junon istuimella istuisin, Ja tomun mailma kiiriskelis allain. Nyt tule viikatteellas, enkeli; Mä hymyilen kun katkee sydän-juuret. Kas tässä oman ylkäs syleilys. Niin, neitoni!
Vielä sitten mokoma emäntä näytät ilmeisen kiukkusi. Katso perään! Johan sulta saa varastaa puolen maailmaa ja sinä et tiedä mitään. Sinäpä fiini olet, kun luotat piikoihisi ja annat niiden vaikka päällänsä seisoa. Tiedä, että minulla on ikuinen leipä, enkä tarvitse sinua, mutta sun leipäsi voisi loppua jos et katso perään talouttasi."
Tämän uskoivat miehet ja ennen pitkää huomasi Antti, että työmiehet enemmän tai vähemmän rupesivat pitämään häntä pilkkanaan ja nauramaan Juken ilveilyille. Antti meni nyt valittamaan kunnan hallitusmiehille, että Jukke on ominlupinsa työssä ja tekee kaikenlaista häiriötä. Mutta ne sanoivat: »Sinäpä mitätön työnjohtaja olet, kun saa tulla työhön kuka tahaan. Sehän on sinun asiasi.
"Minä olen saanut kuvakirjan!" huusi Kukko. "Ja minä uuden lakin!" kirkui Veeru. "Ja minä olen saanut riisimakkaran!" riemuitsi Marssu. "Mitä ihmettä!" huusi Priska muori, "minä olen saanut ihka uuden pummulihameen!" Syyne hymyili itsekseen, ollen vaiti, mutta toiset huomasivat sen. Sinäpä tiedät jotakin. Sinä tiesit jotain isän uudesta hevosestakin. Kerro, kerro!
»Miksi ei passaa? Elä ujostele tyhjää!» sanoi Aappo, otti Elsan käden, veti sen kainaloonsa ja piteli väkisten, kun Elsa koetti tempoa irti. »Jos et ole siivosti, niin minä suutelen sinua!» sanoi Aappo ja otti Elsaa kaulasta. Vaan ennenkuin hän tiesikään, oli Elsa kiskoutunut irti ja juoksussa pakoon. »Sinäpä joutava olet!» sanoi Aappo, kun hän tavoitti Elsan.
Minä olen velkaa sinulle enemmän kuin milloinkaan voin maksaa, sillä sinäpä annoit minulle rakkaan Maryni, joka sinutta nyt olisi tuolla ylhäällä." Nyt, ajattelin, olisi aika lausua pyyntönsä; mutta samassa Charly, joka näytti ymmärtäneen aikomukseni, loi minuun silmäyksen, joka minut sai luopumaan aikeestani. Luulin ymmärtäneeni hänen ajattelevan: "ei ole vielä aika; kyllä minä sen asian hoidan."
«Ah! Walter Scottin romaanit! Ja vieläpä korupainoksena! Kiitos! Kiitos, hyvä, paras Ernst kulta! Mutta sinäpä oivallinen lainsäätäjä, sinä! Yllytät siihen mitä juuri moitit.» »Lupaa minulle ainoastaan olla yöllä lukematta tahi kirjoittamatta romaaneja! Muistele miten monelle terveytesi on kallis. Luuletko minun niin suuttuneen, ellet olisi minulle niin rakas? Etkö sitä käsitä?
Sitä iskua ei Otto ollut odottanut. Koko nimikin oli hänelle aivan outo. Ei hän voinut muuta kun hämillään kysyä: Oletkos sinä? Nyt oli Esa voitolla. Ylväänä kerskasi hän: En ... mutta isä on nähnyt. Otto vaikeni ja voiteli taas kantapäänsä syljellä. Esa jatkoi voittoansa: Sinäpä et tiedä mikä telehvooni on. Tiedätkös sinä! sai masentunut Otto tokaistuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät